keskiviikko 31. elokuuta 2011

I'm waiting for you, 56,0

Rakkaat lukijat!
Tällä hetkellä työ ja koulu pitävät mut mielettömän kiireisenä. En ole kuitenkaan unohtanut laihduttamista, ja tavoitteeseen on vielä pitkä matka. Jostain syystä painoni on viimeaikoina jumittunut 57:n paikkeille, mutta valonpilkkuna voin sanoa, että viime lauantain aamupaino oli jo 56,5 eli uusi enkka! Ja tänä aamuna paino näytti olevan 56,6, eli nyt toivottavasti alan vihdoin pitkän puurtamisen jälkeen jälleen edetä tän touhun kanssa.

En ole oikein ehtinyt paljoa kuunnella itsesuggestiota, mutta luulen, että koska olen kuitenkin kuunnellut sitä paljon, se vaikuttaa yhä.

Tällä viikolla en paljoakaan ehdi liikkumaan (ehkä yhden tai kaksi kertaa), mutta toisaalta kiire on toiminut myös siihen suuntaan, että on ollut hiukkasen helpompaa "pakottaa" itsensä olemaan vähällä ruualla, siten, että olen yksinkertaisesti tehnyt muita asioita, ja kun tekis mieli syödä vedonnut "kiireeseen", etten muka ehdi syödä (syön siis kuitenkin 3 kertaa päivässä). Halu saada paino 56,0:n ja sen jälkeen 55,X puolelle on kova! 55,X:n haluaisin jo ensiviikolla nähdä, jos vain mitenkään sen olisi mahdollista. Luulisin kyllä, ettei se mahdotonta ole, kun olen nyt niin mielettömän pitkään jo painanut suunnilleen 57. Kunhan  nyt ei tulis tehtyä mitään typeryyksiä (ei tule!!).

Olen kyllä syönyt todella terveellisesti ja koko ajan vain kiristän tahtia, koska nytkin tää mun jumi on vain jatkunut ja jatkunut. Viimeisenä kielsin itseäni ostamasta pähkinöitä (ja jos on ihan pakko saada, niin niitä saa korkeintaan ostaa pienen määrän irtomyynnistä), koska ne yksinkertaisesti olivat liian addiktoivia, ja saatoin syödä melkein kokonaisen pussin, jos minulla kaapissa sellainen oli.  Lisäks yritän kiinnittää huomiota siihen, etten laita liikaa salaatinkastiketta lounassalaattiin. Oon kyllä mielestäni syönyt kuin enkeli (karkkeihin  tai muihin hiilareihin en ole vilkaissutkaan!), joten en ihan ymmärrä, miksi painoni laskee niin hitaasti. Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska vaihtoehdot on joka tapauksessa joko tahdin kiristäminen (kalorien alas laskeminen) tai saman linjan jatkaminen (tiukka karppiruokavalio), eli siis että vaikka olisinkin laihtunut, ruokavalio olis siltikin aika tiukka.

Kukaan ei ole edelleenkään huomannut, että olen laihtunut. Osa vaatteistani näyttää kummallisilta (hieman liian isoilta), suurin osa oikeastaan. Välillä 55-56 on kyllä pakko ostaa joitakin uusia vaatteita, koska en kestä katsoa itseäni näin "huonosti pukeutuneena". Erityisesti odotan uusia housuja! Niihin mitä nyt käytän mahtuu molemmat kädet nyrkissä sisään mun itseni lisäksi. Säännöt on kuitenkin selvät: uusia housuja ei tipu, ennen kuin olen ollut vähintään kolme päivää 56 kiloa. En malta odottaa! Nyt päivä kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti