Koulua ja kuntosalia

Tehoviikko käynnistyi; maanataina olin salilla, tiistaina lenkillä, tänään salilla ja ehkä huomenna myös? Testasin myös tehdä P90X ab ripper-ohjelmaa kuntosalilla (katsoin siis videota HTC-puhelimestani ja kuuntelin ääntä blutooth kuulokkeilla). Mun core on kyllä niin paskassa kunnossa, etten saanut kaikkia liikkeitä tehtyä, enkä varsinkaan tehtyä sarjoja loppuun asti. Ihan kiva toisaalta tehdä jonkun videon avulla noita vatsalihaksia ja core-liikkeitä, koska tuntuu et niitä en ikinä jaksa tihrustaa mistään paperista ja miettiä et mitenköhän toi menee, ja lopputulos on se, että teen vaan perus istumaannousuja ja semmosta.

Oon myös syönyt terveellisesti: Oon ottanut kouluun apetina 3% fetaa tai kananmunia mukaan, jotta ruokalan lounaasta saisi vähän ruokaisamman (salaattipöytä on hyvä, mutta monetkaan ruoat ei sisällä paljoa proteiinia). Tää on kyllä ollut tehokasta, oon heti huomannut, että kun syö proteiineja lounaalla, nälkä pysyy pidempään loitolla, eikä iltapäivän luentotauolla tartte miettiä et mitä ostais välipalaksi (kahvilassa ei ole mitään sopivaa). Iltaisin olen toisaalta nyt joka ilta syönyt palan karppi mud cakea, jonka tein viime viikolla (olen sulattanut paloja pakkasesta yksi kerrallaan). En aio liikaa soimata itseäni tästä, koska tuntuu, että se yks herkkupala on kuitenkin aika vähän ja että jos liikun paljon, niin ei sen pitäis tätä koko hommaa pilata - parempi ehkä syödä se yks kakkupala kuin ensin kärvistellä ja sitten repsahtaa kunnolla.

Paino oli aamulla 57,0. Olen alkanut tässä miettimään, että milloinkohan oikein alan laihtua? Olen kuitenkin syönyt tosi terveellisesti ja käynyt kuntosalilla. No joo, on selvää, ettei tulokset tule päivässä, eli täytyy vaan jaksaa painaa tätä arkea eteenpäin ja nauttia mukavista asioista. Sekin olis jo edistystä, jos sais vähän enemmän lihasmassaa suhteessa rasvaan!

Olen kylläkin ollut hyvällä tuulella viime aikoina. Tuntuu, että E:n kanssa on ollut nyt jotenkin helpompaa. Olen ottanut hieman sen asenteen, että sanon hänelle suoraan mitä haluan, tyyliin: "Voinko tulla yöksi, olisi kiva nähdä?" Sen sijaan että odottelisin, että hän alkaa kaipaa minua tai kysyisin epämääräisempiä, "mitä haluat tehdä?" tai "milloin haluat nähdä?" -kysymyksiä. Toissapäivänä melkein sanoin hänelle, että "Tiedän, ettet aina tartte tai kaipaa tätä yhtä paljon kuin minä, mutta kyllä tää ehkä silti voi toimia, että kyllähän säkin voit valita olla tässä mun kanssa... Jos susta kuitenkin tuntuu siltä, että sun on mukava olla mun kanssa."  Sitten en kuitenkaan sanonut. Koska kyllä mä tiedän, että E:kin tykkää olla mun kanssa, eiköhän se sitten kaikkoa joskus jos sen mieli muuttuu... Ja niin.

Me ollaan nyt viime päivinä tehty paljon asioita yhdessä, ja se on tuntunut kivalta. Jotenkin on mukavaa, kun on joku, jonka kanssa voi mennä kuntosalille (mitä varten mun tyttökaverit on niin laiskoja? oon salilla melkein aina vaan poikapuolisten kavereiden kanssa) ja muutenkin tehdä juttuja, kuten vaikka mennä samaa matkaa kotiin (asutaan aika lähellä toisiamme). Emmä tietenkään koulussa hengaa E:n kanssa (ollaan samalla vuosikurssilla), mut on helppoa, kun on joku, jonka jo etukään tietää luennon päättyessä olevan menossa kuntosalille.