keskiviikko 31. elokuuta 2011

I'm waiting for you, 56,0

Rakkaat lukijat!
Tällä hetkellä työ ja koulu pitävät mut mielettömän kiireisenä. En ole kuitenkaan unohtanut laihduttamista, ja tavoitteeseen on vielä pitkä matka. Jostain syystä painoni on viimeaikoina jumittunut 57:n paikkeille, mutta valonpilkkuna voin sanoa, että viime lauantain aamupaino oli jo 56,5 eli uusi enkka! Ja tänä aamuna paino näytti olevan 56,6, eli nyt toivottavasti alan vihdoin pitkän puurtamisen jälkeen jälleen edetä tän touhun kanssa.

En ole oikein ehtinyt paljoa kuunnella itsesuggestiota, mutta luulen, että koska olen kuitenkin kuunnellut sitä paljon, se vaikuttaa yhä.

Tällä viikolla en paljoakaan ehdi liikkumaan (ehkä yhden tai kaksi kertaa), mutta toisaalta kiire on toiminut myös siihen suuntaan, että on ollut hiukkasen helpompaa "pakottaa" itsensä olemaan vähällä ruualla, siten, että olen yksinkertaisesti tehnyt muita asioita, ja kun tekis mieli syödä vedonnut "kiireeseen", etten muka ehdi syödä (syön siis kuitenkin 3 kertaa päivässä). Halu saada paino 56,0:n ja sen jälkeen 55,X puolelle on kova! 55,X:n haluaisin jo ensiviikolla nähdä, jos vain mitenkään sen olisi mahdollista. Luulisin kyllä, ettei se mahdotonta ole, kun olen nyt niin mielettömän pitkään jo painanut suunnilleen 57. Kunhan  nyt ei tulis tehtyä mitään typeryyksiä (ei tule!!).

Olen kyllä syönyt todella terveellisesti ja koko ajan vain kiristän tahtia, koska nytkin tää mun jumi on vain jatkunut ja jatkunut. Viimeisenä kielsin itseäni ostamasta pähkinöitä (ja jos on ihan pakko saada, niin niitä saa korkeintaan ostaa pienen määrän irtomyynnistä), koska ne yksinkertaisesti olivat liian addiktoivia, ja saatoin syödä melkein kokonaisen pussin, jos minulla kaapissa sellainen oli.  Lisäks yritän kiinnittää huomiota siihen, etten laita liikaa salaatinkastiketta lounassalaattiin. Oon kyllä mielestäni syönyt kuin enkeli (karkkeihin  tai muihin hiilareihin en ole vilkaissutkaan!), joten en ihan ymmärrä, miksi painoni laskee niin hitaasti. Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska vaihtoehdot on joka tapauksessa joko tahdin kiristäminen (kalorien alas laskeminen) tai saman linjan jatkaminen (tiukka karppiruokavalio), eli siis että vaikka olisinkin laihtunut, ruokavalio olis siltikin aika tiukka.

Kukaan ei ole edelleenkään huomannut, että olen laihtunut. Osa vaatteistani näyttää kummallisilta (hieman liian isoilta), suurin osa oikeastaan. Välillä 55-56 on kyllä pakko ostaa joitakin uusia vaatteita, koska en kestä katsoa itseäni näin "huonosti pukeutuneena". Erityisesti odotan uusia housuja! Niihin mitä nyt käytän mahtuu molemmat kädet nyrkissä sisään mun itseni lisäksi. Säännöt on kuitenkin selvät: uusia housuja ei tipu, ennen kuin olen ollut vähintään kolme päivää 56 kiloa. En malta odottaa! Nyt päivä kerrallaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Laihduttajan keittiövälineet

Erilaiset pikku laitteet keittiössä ovat laihduttajan ystäviä!


1. Öljysuihkepullo



Öljyn lisääminen paistinpannulle on yllättävän vaikeaa, jos haluaa pysyä kohtuudessa. Olenkin monta kertaa päätynyt kaatamaan öljyä pannusta suoraan lavuaariin, koska öljyä on yksinkertaisesti "lorahtanut" liikaa. Oliiviöljy on terveellistä, mutta rajansa kaikella!  Lähes yhtä vaikeaa on lisätä öljyä uunikasvisten päälle kohtuudella – se ei koskaan mene tasaisesti ja sitä menee aina liikaa.  Noh, ratkaisun tarjoaa kuitenkin öljypumppu. Laitos on varsin simppeli: Öljyä laitetaan astiaan ja korkki suljetaan ilmatiiviisti. Sen jälkeen pulloon pumpataan ilmaa noin 15 painallusta ja suihkutetaan. Välissä voi joutua pumppaamaan lisää ilmaa. Kun öljyä on suihkuteltu tarpeeksi, tiivistekorkki avataan, jottei pulloon jää painetta.  Pulloa joutuu pumppailemaan aika paljon, jos haluaa suihkuttaa suuria määriä, mutta muuten tämä on mielestäni erittäin kätevä keittiöapuväline!

2. Höyrykääre



Ostin höyrykääreen jokin aika sitten, ja vaikka olenkin käyttänyt sitä paljon ja tykkään siitä, tunteeni sitä kohtaan ovat hieman ristiriitaiset. Tuntuu hassulta mainostaa sitä jonainen vuosisadan keittiökeksintönä, kun se ei ole yhtään mitään muuta kuin ruoan kuumennusastia (eikä edes erityisen kaunis sellainen). Siltikin olen käyttänyt sitä mieluummin kuin monia muita uuniastioita. Ehkä suurin ero on se, että sen voi laittaa uuniin ja siinä on "kansi", eli kääreen sisällä ruoka ei kuivu samalla tavalla kuin lasivuoassa. Lasivuokiakin minulla on paljon eri kokoisia, mutta ei yhtäkään kantta niille. Pitäisi ehkä ostaa silikonikansi niille, mutta toisaalta onhan mulla jo höyrykääre.

Mulla ei ole mikroa, joten silloin kun laiskuus iskee, enkä jaksa laittaa mitään ruokaa, valmistan illalliseni näin: Laitan pakastekasviksia ja LIDLin (paneroimatonta, valmiiksi kypsää) pakastekanaa höyrykääreeseen. Suihkutan päälle oliiviöljyä öljypumpulla sekä lisään mausteita. Laitan höyrykääreen uuniin noin puoleksi tunniksi. Ja voila! Illallinen on valmis. Maistuu joko sellaisenaan tai vaikkapa kermaviilikastikkeen kanssa. Erityisen nopeaa touhua tämä ei tietenkään ole sikäli, että kuumentaminen uunissa on aina hidasta.

3. Sauvasekoitin


Sen jälkeen kun siirryin käyttämään steviaa sokerin sijasta sauvasekoitin on ollut mun nro. 1 keittiöväline. Tavallisimmin käytän sitä aamupalan tekemiseen. Otan illalla pakastimesta marjoja pöydälle sulamaan. Aamulla lisään joukkoon maustamatonta jogurttia, steviaa, maustamatonta proteiinijauhetta ja kuituvalmistetta. Lopuksi surautan tasaiseksi sauvasekoittimella. Lopputulos on sileä, makea ja marjaisa, eikä se kuitenkaan sisällä enempää sokeria, kuin mitä marjat sisältävät.

Oletteko lukijat testanneet näitä? Entä tuleeko teille mieleen mitään muita laihduttajan keittiövälineitä?

perjantai 26. elokuuta 2011

Syksyn workout-pohdintoja


P90X ab ripper oli ihan kiva lisä mun kuntosalitreeniin, koska core-lihaksissa tosiaan tuntui seuraavana päivä. Aion siis jatkossakin jatkaa ab ripperin tekemistä muun lihaskuntotreenin yhteydessä, mutta en ole ihan varma, viitsinkö yrittää noita muita videoita katsoa, osaan varmaan treenata muita lihaksia myös ilman videota. 



Olen toisaalta miettinyt, että alkaisinko taas tekemään sykemittarin kunto-ohjelmaa? Olen nimittäin joskus vuonna nakki ja kivi ostanut sellaisen kohtuullisen hienon Polar-sykemittarin, johon voi ohjelmoida omaan kuntoon perustuvan syke-harjoitusohjelman (lähinnä hölkkäämistä/juoksua), jolloin kello laskee harjoitusajat ja tavoitesykealueet. Ideana olisi, että kävisin viikossa 3 kertaa kuntosalilla ja sen lisäksi sitten tekisin 3 sykejuoksulenkkiä kohottaakseni aerobista kuntoa. Vitsit jos en tolla "regiimillä" laihdu, niin en sitten millään! Tai, no tietty laihduttamisessa liikuntaakin tärkeämpää on syödä oikein, mutta (!) kun mä olen syönyt tosi terveellisesti! En oo syönyt herkkuja kuin korkeintaan kerran päivässä (ja nekin on olleet karppijuttuja, eikä mitään övereitä pitkään aikaan).

Oon lukenut paljon hyvää kahvakuulista. Niilläkin on mitä ilmeisimmin tarkoitus harjoitella ensisijaisesti lihaskuntoa. Kahvakuulia omalta kuntosaliltani löytyykin, mutta enpä ole niitä vielä uskaltanut testata. Ohjeetkin niitä varten olisi, mutta taidan vain olla liian kärsimätön, kun en jaksanut niitä yrittää tihrustaa (olen niin epävarma! pelkään tekeväni liikkeet väärin). No, ratkaisuksi olenkin miettinyt, että tekisin liikkeet vaan suoraan jonkin kahvakuulavideon avulla (latasin muutaman), katsoen videota HTC-puhelimesta  ollessani kuntosalilla.  Pitää yrittää tässä joku päivä kokeilla tuleeko hommasta mitään! Haluaisin lähinnä siksi harjoitella kahvakuulilla, että olen monesta paikka lukenut siitä, kuinka "huonoa" on treenata lihasryhmiä eristävillä kuntosalilaitteilla.  Mun treeniohjelmaan kylläkin kuuluu myös paljon vapaita painoja, (kyykkyjä ja esim. leuanvetoja), mutta ehkä voisin kuitenkin treenata vieläkin tehokkaammin? Lupaan raportoida sainko kahvakuulaharjoituksen tehtyä ja miltä se tuntui!

Löytäisinköhän jostain Jillian Michaelsin Kettlebell-videon?

torstai 25. elokuuta 2011

Nyt sitä makeaa!! Mut ei mulle...

Hieman ankea olo iltaa kohti. Olen kehittänyt itselleni jostain hiilihydraattihimon, jota minulla ei mielestäni ole aikoihin ollut. Syytän hermesetas-makeutusaineitta, jota lisäsin kahviini ja teeheni aamulla. Olisi pitänyt arvata, että eihän sekään tietty sovi mulle, niin kuin ei aspartaamikaan.

Aamulla söin jogurtti-marja-proteiinijauhe-seosta, n. klo 11 maitorahkan (stevialla, goji-marjoilla ja siemenillä) ja klo 13 lounaaksi kaalimuhennosta. Nälkä ei ole vaivannut. Koko iltapäivän töissä mietin kuumeisesti mistä saisin jotain kakkua, pullaa tai semmosta. Ruokalan karkkipussit tuntui puhuvan mulle hyllystä. Täällä työpaikalla olikin yksi kahvitilaisuus, mistä olisin kenties voinut käydä sen päätyttyä hakemassa ylijäänyttä kakkua. Mutta sehän ei kuulu mun dieettiin (mikä tekosyy mulla mukamas olisi ollut?)!!

Herranjesta, kaikkea sitä päässä pyöriikin, vaikka painoin aamulla 57,5… Great. Nyt päässä pyörii vain se, kuinka olen aion kotiin päästyäni leipoa taas karppi mutakakkua, kun edellinen on loppu… Oon toivoton! En laihdu tätä menoa ikinä! Mun on pakko olla vahvempi. Ei mutakakkua tänään, vaan pelkästään tavallinen illallinen (kanaa ja kasviksia) ja teetä jos mieli tekee. Huomenna tavallinen aamiainen, koululounas ja kuntosali. Mun on pakko nyt päästä tästä mun herkkupakkomielteestä. Tyhmempikin tajuaa, ettei tää näin toimi.

Too much work


Tämä on taas vaihteeks semmonen aamu, et tunnen itseni suht läskiplötköksi. Sitä tunnetta kenties edistää se, että vatsani on ollut aikamoinen jalkapallo koko viikon, tai etenkin nyt viikon loppua kohden. Tuntuu ettei vatsa kyllä ole toiminutkaan kahteen päivään, joten ei se sinänsä mikään ihme ole, että tänä aamuna painoin 57,5 tai jotain sellaista. Blaah.

En tajua mikä mun vatsaa vaivaa! Sinänsä on ihan järkeenkäypää, että vatsa "muuttuu kovaksi" kun siirtyy proteiinipitoisemmalle ruokavaliolle, koska maitorahkat sun muut kovettaa vatsaa. Olen kuitenkin kiinnittänyt asiaan erityisen paljon huomiota, ja sen lisäksi, että syön paljon kasviksia, olen syönyt Linum-kuituvalmistetta, jonka pitäisi auttaa asiaa.  Ongelma ei tosin yleensä ole ollut se, ettei vatsa toimisi, vaan tuotoksien tekstuuri. Viikonloppuna sain jopa haavan ollessani vessassa, koska no, arvaatte varmaan miksi. No juu. Mun vatsa ei koskaan aikaisemminkaan ole ollut mikään maailman onnellisin kumppani mulle, joten sinänsä "ei mitään uutta auringon alla". Tuntuu vaan oudolta, että kun katselen itseäni peilistä, ja tunnustelen pömppömasuani, varsinainen "makkara" vatsan päällä ei tunnu olevan se, mikä saa vatsani valtavaksi vaan  vatsalihasten alla oleva tavara… Että mikäs dieetti siihen sitten toimis? Maitohappobakteerit, vai?



Pakko tosin myöntää, että on sitä ylimääräistä on muuallakin. Ja se on vain läskiä, joka pitää vaan oikeasti laihduttaa, ei auta probiootit! Mietin tänään, että helkutti, enää viisi kiloa tavoitteeseen, niin vähän! Että pitäis vaan p*rkele tehdä töitä vähän kovemmin, niin -.

Valitettavasti, tiedän, että teen jo nyt töitä, liikaa. Kouluhommien lisäksi homehdun täällä mun osa-aikaduunissa, erityisesti tietysti silloin, kun muut ihmiset on sairaana. No joo…  Eilenkin kun tulin kotiin töistä klo 21 rupesin vielä lukemaan, koska arvelin, että en ehdi muuten tänään torstaina lukea loppuun niitä kappaleita, jotka oletetaan perjantaina osattavan. Kiva. Sitä ennen olin klo 9-11 luennolla, klo 11-13 salilla, klo 13-14 lounaalla ja klo 15-20 töissä. Klo 22:20 olin niin väsynyt, että menin sänkyyn kuuntelemaan itsesuggestiota ja nukkumaan.
Onneksi kohta on viikonloppu - ei töitä eikä koulua. Saan koko viikonlopun lukea koulua varten ja käydä salilla ihan omalla aikataulullani.

Opiskeluhommissa on se hysteerisen hauska puoli, että ne nyt vain pitää tehdä, vei ne sitten kuinka paljon aikaa tahansa. Itse kärsin lukihäiriöstä (keskivaikea), ja voin luvata, etten selviä mistään luku-urakasta ainakaan tavallista nopeammin. Taidan polttaa kynttilää vähän molemmista päistä, kun olen niin hullu, että teen opiskelun ohella vielä töitäkin?

Lisäksi oon ihan käsittämättömän jumissa alkuviikon (ja eilisenkin, siis) kuntosaleista. Sattuu reisiin (etu- ja taka-), latissimus dorseihin (muutenkin kaikkiin lapaluita ympäröiviin lihaksiin), vatsalihaksista puhumattakaan! Toivon, että toi tämän aamun 57,5 johtuisi osittain myös nesteiden kertymisestä lihaksiin. Miksi laihduttaminen on NIIN hidasta?  Olis kiva jos jostain kuuluis semmonen "JOS NYT ET SYÖ TOTA JUTTUA, NIIN PAINAT KAHDEN PÄIVÄN KULUTTUA 56,5 KILOA"-ääni, aina silloin kun meinaa syödä liikaa. Ehkä mä suggeroin itselleni sen äänen. Tai aivopesen. Ihan sama. Haluan laihtua nyt ja heti.

Välipala-aika. Ihan kuin haistaisin jossain maitorahkan?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Koulua ja kuntosalia

Tehoviikko käynnistyi; maanataina olin salilla, tiistaina lenkillä, tänään salilla ja ehkä huomenna myös? Testasin myös tehdä P90X ab ripper-ohjelmaa kuntosalilla (katsoin siis videota HTC-puhelimestani ja kuuntelin ääntä blutooth kuulokkeilla). Mun core on kyllä niin paskassa kunnossa, etten saanut kaikkia liikkeitä tehtyä, enkä varsinkaan tehtyä sarjoja loppuun asti. Ihan kiva toisaalta tehdä jonkun videon avulla noita vatsalihaksia ja core-liikkeitä, koska tuntuu et niitä en ikinä jaksa tihrustaa mistään paperista ja miettiä et mitenköhän toi menee, ja lopputulos on se, että teen vaan perus istumaannousuja ja semmosta.



Oon myös syönyt terveellisesti: Oon ottanut kouluun apetina 3% fetaa tai kananmunia mukaan, jotta ruokalan lounaasta saisi vähän ruokaisamman (salaattipöytä on hyvä, mutta monetkaan ruoat ei sisällä paljoa proteiinia). Tää on kyllä ollut tehokasta, oon heti huomannut, että kun syö proteiineja lounaalla, nälkä pysyy pidempään loitolla, eikä iltapäivän luentotauolla tartte miettiä et mitä ostais välipalaksi (kahvilassa ei ole mitään sopivaa). Iltaisin olen toisaalta nyt joka ilta syönyt palan karppi mud cakea, jonka tein viime viikolla (olen sulattanut paloja pakkasesta yksi kerrallaan). En aio liikaa soimata itseäni tästä, koska tuntuu, että se yks herkkupala on kuitenkin aika vähän ja että jos liikun paljon, niin ei sen pitäis tätä koko hommaa pilata - parempi ehkä syödä se yks kakkupala kuin ensin kärvistellä ja sitten repsahtaa kunnolla.

Paino oli aamulla 57,0. Olen alkanut tässä miettimään, että milloinkohan oikein alan laihtua? Olen kuitenkin syönyt tosi terveellisesti ja käynyt kuntosalilla. No joo, on selvää, ettei tulokset tule päivässä, eli täytyy vaan jaksaa painaa tätä arkea eteenpäin ja nauttia mukavista asioista. Sekin olis jo edistystä, jos sais vähän enemmän lihasmassaa suhteessa rasvaan!

Olen kylläkin ollut hyvällä tuulella viime aikoina. Tuntuu, että E:n kanssa on ollut nyt jotenkin helpompaa. Olen ottanut hieman sen asenteen, että sanon hänelle suoraan mitä haluan, tyyliin: "Voinko tulla yöksi, olisi kiva nähdä?" Sen sijaan että odottelisin, että hän alkaa kaipaa minua tai kysyisin epämääräisempiä, "mitä haluat tehdä?" tai "milloin haluat nähdä?" -kysymyksiä. Toissapäivänä melkein sanoin hänelle, että "Tiedän, ettet aina tartte tai kaipaa tätä yhtä paljon kuin minä, mutta kyllä tää ehkä silti voi toimia, että kyllähän säkin voit valita olla tässä mun kanssa... Jos susta kuitenkin tuntuu siltä, että sun on mukava olla mun kanssa."  Sitten en kuitenkaan sanonut. Koska kyllä mä tiedän, että E:kin tykkää olla mun kanssa, eiköhän se sitten kaikkoa joskus jos sen mieli muuttuu... Ja niin.

Me ollaan nyt viime päivinä tehty paljon asioita yhdessä, ja se on tuntunut kivalta. Jotenkin on mukavaa, kun on joku, jonka kanssa voi mennä kuntosalille (mitä varten mun tyttökaverit on niin laiskoja? oon salilla melkein aina vaan poikapuolisten kavereiden kanssa) ja muutenkin tehdä juttuja, kuten vaikka mennä samaa matkaa kotiin (asutaan aika lähellä toisiamme). Emmä tietenkään koulussa hengaa E:n kanssa (ollaan samalla vuosikurssilla), mut on helppoa, kun on joku, jonka jo etukään tietää luennon päättyessä olevan menossa kuntosalille.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Paluu arkeen

Sori, etten ole kirjoitellut! Viikonloppu on hurahtanut ohi vilauksessa. Muuten olen syönyt karpisti, paitsi että lauantai-ilta oli pitkästä aikaa tilaisuus vähän pitää hauskaa kavereiden kanssa ja siihen kuului myös sipsit, alkoholijuomat ja roskaruoka, karkkiin en sentään koskenut :). Paino oli armollisesti vielä tänään sunnuntainakin 56,9 kg, eli siinä 57:ssa paino pyörii nyt, ja nyt olisikin sitten tarkoitus seuraavan kahden viikon aikana rysäyttää 56 rikki!

En ole nyt viikonloppuna urheillut, mutta annan tämän itselleni anteeksi. Sain kuitenkin lauantaina siivottua (mun asunto menee aina ihan sekaisin kun luen tenttiin) ja nyt sunnuntaina sain muuten laitettua elämää järjestykseen.

Olen hieman pyöritellyt mielessäni ideaa, että kokeilisin aloittaa P90X-kuntoiluohjelman, jossa olisi aika tarkkaan sitten määritelty treenit kuudelle päivälle viikossa. Toi ohjelma on nimenomaan suunniteltu kotona tehtäväksi, mutta en pystyis kylläkään kotona tekemään (liian pieni asunto yksinkertaisesti). Ajattelin testata sellaista nimittäin, että tekisin ohjelmaa kuntosalilla siten, että katsoisin videota puhelimestani ja käyttäisin kuntosalin laitteita ja painoja. Tämä idea tosin on vielä vähän hypoteettinen, eli täytyy kyllä ensin kokeilla, että tuleeko hommasta mitään. Mutta tavallaan tykkään siitä ideasta, että toi olis kohtuullisen kurinalaista, mutta kuitenkin jotain sellaista, mitä voi tehdä itselle sopivina kellonaikoina (vrt. ohjatut jumpat). Lisäksi tohon kuuluis sitten muutakin kuin pelkkää voimaharjoittelua, mikä miellyttäis niin ikään. Noh, täytyy katsoa!

Huomenna palaan taas opiskelujen ja arjen pariin. Tavoitteena on nyt ennen kaikkea "pitää elämä hallinnassa", eli syödä terveellisesti, liikkua ja opiskella riittävästi kaiken muun hyvän lisäksi tietysti.  Haluan edelleen laihtua, mutta nyt on pakko luottaa liikunnan ja ruokavaliomuutoksen riittävyyteen, koska luulen, etten millään jaksa elämääni jos pitäisi vielä alkaa kaloreita laskemaan ja mahdollisesti nälässä kärvistelemään. Mulla alkaa tässä parin viikon sisällä myös duuni uudessa työkohteessa (sama firma), joten sekin saattaa aiheuttaa pientä lisästressiä. Tärkeintä olis nyt kuitenkin se, että saan opiskelut rullaamaan!

En ole nyt kahteen päivään taas kuunnellut itsesuggestiota, mutta tänään vielä sen ennen nukkumaanmenoa aion kuunnella ja samoin ensi viikolla joka päivä. Kohti 56 kiloa!





perjantai 19. elokuuta 2011

OHI!!!

Vapaus! Tentti on vihdoin ohi. OMG mä tein sen! Olipas kyllä semmosta paskaa, että huh huh. Oon läpimenosta onneksi lähes täysin varma. Toi tentti ei kyl tosiaan oo tässä tiedekunnassa kenenkään suosikki, 8 viikkoa hullua molekyylien nimien pänttäämistä ja bioreaktioketjujen ulkoa opettelua. Ja kaiken huipuksi reputin viimeksi, koska luin yhden tehtävänannon väärin ja vastasin aiheen vierestä. Ja vaikka olisikin saanut muuten läpäisyyn tarvittavat pisteet, niin ei auta, koska tietysti meillä on nollasääntö, joka meinaa sitä, että jokaisesta kysymyksestä on saatava vähintään 1 piste, jotta tenttisuoritus voidaan hyväksyä. Jauh, mut ihan sama, koska nyt se on ohi :)

Vaaka, tuo kieroakin kierompi vekotin, näytti tänään aamulla 57,3. Noh, ihan sama, koska sanoin jo sunnuntaina, että jos paino pysyy mä ti ke alle 57:n, niin saan mennä ostamaan tavoitepalkinnon. Ja sehän pysyi! Niinpä suuntasin tänään kaupoille.

Palkintona oli siis uusi, kauan odotettu urheiluasu! Arvelin, että rahaa kuluisi n.50-80e. No juu... sehän on siis käytännössä sama asia kuin että ostin 2 urheiluasua ja rahaa meni....160e??!!?? Mut hei en voinut sille mitään, kaupassa nyt vain oli niin ihania vaatteita. Mun oli siis pakko ostaa!!! Ah... I just can't wait to hit the gym!!!

tiistai 16. elokuuta 2011

Enhän MINÄ laihduta, haha!


Olin eilen koko aamupäivän aika masentunut.Itkuinen. Mieliala yhtä harmaa kuin sää. BLAAH. Mietin vaan E:stä eroamista, ja miten sen tekisin (okei tästähän tuli ainakin hyvä mieli?). Muutenkin, suutuin mun tietokoneelle (joka meni vähän jumiin), niin että aloin itkeä hillittömästi. GREAT. 

Olen alkanut ajatella tommoisina hetkinä, että kyse nyt on vain aivokemiasta, ei niinkään siitä, että mun elämässä olisi oikeasti joku asia pahasti pielessä.  Menin kuntosalille, sillä urheiluahan suositellaan aina vastalääkkeeksi masennukseen. Tuntui, että siitä olikin apua. Jei! Onneksi illalla mulla oli kavereita kylässä, ja se oli kyllä niin mukavaa, että koko masennusasia unohtui. Masennushetkenä on vain pakko sanoa itselleen, että odota hetki, kyllä tämä olo kohta menee ohi.

E oli täällä aamulla, joten en kehdannut punnita itseäni heti herättyäni (jos hän vaikka olisi huomannut), joten punnitsin itseni vasta aamiaisen jälkeen. Sain lukemaksi silti 56,7, eli alle 57 kg! Jei! Ehkäpä mun  aamupainokin alkaa kohta lähestyä  56,5:n toistaiseksi saavuttamattomissa ollutta rajaa? Nyt tuntuu, että todella saan energiaa tästä, että edistyn! 

E ei kylläkään näköjään tajua, että laihdutan. Huomasin sen kun hän ihmetteli taas jotain seikkaa ruokavaliossani, ja mainitsin, että syön näin koska karppaan. Hänen vastauksensa oli jotakuinkin ”ymmärtäisin sen, että joku syö noin, jos yrittäisi laihduttaa”. Haha, eli minä en siis kuulu niihin ihmisiin, jotka yrittävät laihduttaa, vai? Onhan se tietysti ihan hyvä, että hän näköjään ei myöskään ajattele, että minulla olisi tarvetta laihtua. Parantaa itsetuntoa tietää se! Pidän sitä kyllä jokseenkin outona, ettei hän ole kenties ole huomannut minun laihtuneen keväästä? Hänhän on nähnyt minut alasti sekä silloin, että nyt. Viisi kiloa, ja tämä herra on siitä autuaan tietämätön? 

No jaa, vaikea sanoa, koska en ole suoraan kysynyt häneltä, onko hän huomannut mitään.  Olenhan tosin käynyt paljon kuntosalilla, joten hän saattaa ajatella, että olen vain pikkuhiljaa kiinteytynyt.  Nähtäväksi jää, että kommentoiko hän asiaa mitenkään kun tästä alan pikkuhiljaa lähestyä tavoitepainoani? Ehkä hän tajuaa sen sitten, kun voin pikkuhiljaa alkaa ostaa pienempiä vaatteita. Minulla on nimittäin itsellänikin sellainen tunne, ettei koko asiaa huomaa niin kauan kuin käytän samoja vaatteita kuin viime keväänä. Noh! Mutta nyt kun koulu alkaa ja ehkä muutaman viikon päästä saavutan jo maagisen 56:n kg:n rajapyykin, voin vihdoin ostaa uudet farkut ja muutenkin ehkä muutamia uusia vaatteita (kun en ole oikeastaan koko kesänä ostanut). Ja samalla voin vihdoin alkaa nauttia kovan työni hedelmistä :D

Tenttiin luku ei ole sujunut ihan niin hyvin kun olisin suonut, mutta vielä on vähän aikaa! Ja sitten perjantaina tentin jälkeen voinkin lähteä kauppaan ostamaan ensimmäistä tavoitepalkintoani. Vihdoin, olen sen ansainnut!!
Mutta nyt täytyykin jo kiirehtiä kuuntelemaan suggestiota, että ehdin myös lukemaan tenttiin! 

Lopuksi vähän tv-sarja thinspoa:





She's my mrs. P., that's P for Perfection...

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Edistymisiä!


Aamupaino tänään: 56,7 kg. Jes! Alan siis pikkuhiljaa olla takaisin heinäkuun huippulukemissa, ilman että olisin kuitenkaan joutunut päätähuimaavassa nälässä kärvistelemään. Olen nyt päättänyt, että en (ainakaan kuukauteen) enää palaa kaloreiden laskemiseen, koska viimeksi päädyin sillä menetelmällä ennen pitkää repsahduksiin, joiden jälkeen dieetin jatkaminen olikin taas kaksin verroin vaikeampaa.

On hyvin mahdollista, että saavutan 55,X-painon jo aika pian, sillä luulen, että nyt kun olen painanut jo pidemmän aikaa, yli kuukauden verran, alle 59 kiloa, minun on nyt helpompi jatkaa, kuin jos tätä "taukoa" ei olisi ollut. Että tavallaan keho on nyt valmiimpi luopumaan kiloistaan :D.



Melkein viikko itsesuggestiota takana, ja voin sanoa, että se vaikuttaisi oikeasti toimivan! Olen etenkin nyt loppuviikosta huomannut selkeän eron siinä, kuinka usein koen ehdottomasti tarvitsevani ruokaa. Lisäksi nähdäkseni itsesuggestio on ollut tehokas siinä, että olen onnistunut vähentämään aterioiden välisiä napostelukertoja.

Vielä alkuviikosta, kun olin liikkeellä nälkäisenä kaupungilla, minun oli aivan pakko mennä ostamaan kaupasta jotain välipalaa, koska olin niin nälkäinen. Ajattelin ensin ostaa vissyä, mutta päädyinkin kuitenkin ostamaan 300kcal:n proteiinipatukan, vaikka ihan hyvin olisin päässyt kotiin syömään alle tunnissa! Tänään kun oli aika lailla sama tilanne, niin en edes alkanut miettimään, että missä olisi lähin ruokakauppa. Ihan sama, kun en kuitenkaan ollut sinne menossa, vaan jaksoin hyvin odottaa, että pääsen kotiin kunnon ruoan pariin. 

Lisäksi kaapissani olevat siemenet, pähkinät, pähkinävoi ja karppi-suklaajäätelö eivät ole myöskään olleet puoliksikaan niin suuren mielenkiinnon kohteena kuin ennen. Pystyn jopa silloin, kun mieleen tulee, että jotain vois syödä, palauttamaan mieleeni mielikuvan itsestäni laihana. Tai siis tarkoitan, että se mielikuva tulee nyt mieleeni automaattisesti, jos alan miettimään jotain herkkuja. Tämä on todella avuliasta, sillä nyt minulla on tavallaan "enemmän aikaa" pohtia, onko ok, jos syön jotain (eli miettiä olenko oikeasti nälkäinen ja paljonko oikein olen jo syönyt tänään?).  Nimittäin mielikuva itsestä laihana on todella houkutteleva! Aikaisemmin kun oli pikemminkin sellainen olo, että kävelin vain suin päin ruokakaapille kykenemättä kysymään itseltäni, oliko se pakollista. Vau, voiko suhde ruokaan olla näin ongelmaton?

Vaikuttaisi siltä, että itsesuggestio todella pystyy  antamaan ohjeita sille osalle mielestäni, joka on tavallisen arkijärjen ulottumattomissa.  Sitä täytyy vaan jaksaa kuunnella joka päivä! Suggestio lakkaa tietenkin toimimasta heti muutama päivä sen jälkeen, kun sitä lakkaa kuuntelemasta. Mutta olen ottanut itselleni sen asenteen, että kuuntelen sen joka päivä, tuli mitä tuli. Se on mulle nyt sellainen "Haluatko tätä todella? Hyvä, no kuuntele sitten suggestio!"-juttu, eli olen ottanut sen asenteen, että sen kuunteleminen on prioriteetti nro.1 mun dieetissä :). Nähtäväksi jää, miten pitkälle suggestion teho riittää (toivottavasti 52:n kiloon saakka)!



Päätin, että käyn ensi viikolla ostamassa mun 57-kilon tavoitepalkinnon eli urheiluasun (jee!), mikäli aamupaino pysyy nyt ma-ti-ke alle 57,1:n. Jos ei, ei se mitään, enköhän mä nyt hitto ennen pitkää sinne pääse, nyt kun on suggestiot ja kaikki :)


lauantai 13. elokuuta 2011

Yksi kakkupala


Seuraa tunnustus. Söin tänään yhden (normaalin) täytekakkupalan. Mut no okei ne oli HAUTAJAISET god damn it!!

Oli kyllä mielenkiintoista kun menin yksinään Citymarkettiin niiden hautajaisten jälkeen. Kaikki hyllyt oli vaan täynnä ruokaa ja mun takaraivossa soi itkevä ääni "Eiks vois ottaa tota kun YHYY...! MÄ OLEN NIIN SURULLINEEN BYÄÄÄH..."

Jouduin melkein puhumaan ääneen jotta pystyin vastustaa tätä itkevää vauvaa, "Joo, mutta kulta ei hätää! Onhan meillä kotonakin pähkinää. Joo, kulta, mä tiedän, että toi on hyvän makuista, mä tiedän, mut ei hätää, mennään nyt vaan kotiin... Joo, rakas, mä tiedän, että Ben&Jerry's maistuu hyvältä... Kulta ei hätää, me pärjätään. Ei meiltä ruoka lopu kesken, otetaanko vähän rahkaa? Kotona on ruokaa, älä itke nyt, pliis älä itke kulta."

En ostanut mitään shaissea. Tiesin myös jossain sisimmässäni, ettei ruoka enää tunnu samalta. Että en saa sitä mieletöntä fiilistä, ei. Se on kadonnut, kuollut ja kuopattu, koska en ole enää sokeriaddikti, enkä saa enää samanlaista tyydytystä sokerista. Silti jokin mun sisälläni muistaa miten mielettömän hyvältä se ennen tuntui. Ja nyt oon ihan... Niin kuin alkkis ilman viinaa... Mut täytyy muistaa et ilman hauskaakin voi olla viinaa, u know, että näin on kyllä paras. Vaikka mun onkin ikävä mun sokerihumalaa.

Ehkä jonain päivänä tätä vanhoja muistelevaa, itkevää ääntä ei ole? Voi kun se päivä joskus koittaisi... Kunpa unohtaisin miten lohdulliselta herkkujen syöminen ennen tuntui.



Ostin uuden vaa'an. Meidän suhde alkoi lupaavasti: se näytti heti alkuun 57,9. HAA! Mutta kun tunnin päästä (syötyäni vähän) menin uudestaan, niin ai jai, vaaka muuttikin mieltään ja näytti 58,4. YOU BITCH! All right, eihän se vaa'an vika ole, ei ole. Hyvä vaan jos se on rehellinen... Enkä suoraan sanottuna tunne itseäni erityisen laihaksi juuri nyt. En kammottavan lihavaksikaan. Oon tämmönen tavallinen. Mut joo, haluan oikeasti olla laiha! Ääh, voisin olla tyytyväinen tähän, mutta en vaan ole. Mut kaikkihan te sen jo tiedättekin <3.

Ei liikuntaa, mutta tänään oli jollain oudolla tavalla kuitenkin hyvä päivä. Hyvää yötä rakkaat lukijat.

perjantai 12. elokuuta 2011

No-life bloggaaja ilmoittautuu


Viidennen lomapäiväni olen viettänyt jälleen lähinnä opiskellen, ensi viikolla siis tarkoitus tehdä yksi rästiin jäänyt tentti. Tavallaan tunnen syyllisyyttä siitä, että minulla on vihdoin loma, mutta luen vain tenttiin. Toisaalta, monet kaverini ovat töissä ”to the bitter end”, eli aina koulun alkuun saakka. Oikeastaan voin ajatella, että otin tämän loman juuri lukeakseni tenttiin. Olenhan toki ehtinyt pitää hauskaa muulloinkin!


Eli pienen perustelun turvin totean, että on aivan sallittua viettää loma tenttiin lukien, terveellistä ruokaa syöden ja elämäntapamuutosta toteuttaen.  Uskon ja toivon, että myös itsesuggestioni on ehtinyt juurtua kaalini loman loppupuolella niin hyvin, etten koulun alkaessakaan sorru syömään mitään epäterveellistä.


Olen käynyt jo muutaman kerran syömässä kouluruokalassa. Meillä voi onneksi ottaa niin paljon salaattiaineksia kuin haluaa! Muuten ruuassa ei valitettavasti ole juuri kehumista. Olenkin tullut siihen tulokseen, että silläkin riskillä, että kerään pitkiä katseita ruokapöydässä, yritän useimpina päivinä ottaa mukaan jotain proteiinia, esim. apetina 3% fetaa (pienessä rasiassa), kananmunia tai esim. Lidlin valmiiksi kypsennetyn kananrintafileen (pakaste).  Voinhan aina perustella sen sanomalla, että koulun oma ruoka on pahaa ;).

Karppaus on sujunut tosi hyvin ja olen ”pläänissäkin” pysynyt. Tänään löysin kaupasta  Polar 9% sulatejuustoa, ja päätin, että korvaan sillä jatkossa rasvan (karppi-) leivän päältä. Tuntuu, että kun kuitenkin saan aika paljon hyviä rasvoja pähkinöistä ja siemenistä, sekä ruoanlaitossa käyttämästäni oliiviöljystä, on ehkä aika vieroittaa itseni Oivariinin mausta :D (pelkään, että se tuo voileipiini liikaa kaloreita).
Olen todella tyytyväinen nyt kun tuntuu, että syömiset ovat hyvin hallinnassa, eikä tarvetta ahmia tai syödä kun ei ole nälkä, ole tullut. En laske kaloreita, joten olen ehkä syönyt kohtuullisen paljon, mutta uskon, että pitkällä tähtäimellä kuitenkin laihdun, koska olen kuitenkin syönyt niin terveellisesti ja liikkunut paljon.

Perjantain syömiset:

Aamupala: Luomujogurttia (1,5% rasvaa), vadelmia, steviaa, 1 rkl siemeniä, Linum-kuituvalmistetta.
Lounas: (koululla): salaattia, vihreitä papuja, ruusukaalia, parsakaalia, hieman lohi-katkarapu-kastiketta (kotona): 2 voileipää: karppinen-leipää, polar-levitettä, kinkkua ja päälle tomaattia
Päivällinen: Uunissa paistettua lohta, sipulia, parsakaalia, 200g kirsikkatomaattia, hieman salaatinkastiketta, 1 viipale karppileipää. Jälkiruoka: 2 rkl jogurttia, steviaa ja tuoreita mustikoita (noin desi), 1 rkl maapähkinävoita.

Liikunnat: kävely koululle ja takaisin kotiin (rannepainot jalassa, matka yhteensä 4 km), kevyt iltalenkki (ranne- ja nilkkapainot), juoksua ja kävelyä n. 40 min.

torstai 11. elokuuta 2011

Keskiviikko


Lomalla edelleen, en tosin millään aurinkorannalla, vaan ihan kotosalla. Tämä päivä käynnistyi ihan mukavasti, olin jo heti herätessä pirteä, ja kuunneltuani eilen tekemäni itsesuggestion, joka oli muuten selkeästi jo parempi kuin edellinen, aloin heti lukea ensi viikon uusintatenttiin.

Lisäksi menin vihdoin kuntosalille! Olen ollut yli viikon sairaana (ja vieläkin olen aistinani jonkinlaista kröhää kurkussa), ja tästä syystä en jaksa edes muistaa milloin olin viimeksi kuntosalilla, mutta nyt sinne vihdoin uskaltauduin. Tunsin oloni tosin vieläkin aika vetämättömäksi, lieneekö johtunut sairaudesta vai jostain muusta? Tein silti niin hyvin kuin pystyin. Salilla oli myös vaaka, joka näytti, että lenkkarit jalassa painoin 58,6 kg eli ilman lenkkareita ehkä 58,4? Tähän olen ihan tyytyväinen, paino on nyt pysynyt samana pari viikkoa (olen siis tyytyväinen siihen, että se ei ole noussut).


Olen miettinyt hieman, että kannattaisiko minun jossain vaiheessa aloittaa semmoisen 90-päivän haaste, jonka tarkoituksena olisi saavuttaa tuo 52-kiloa. Useinhan laihduttajia kehotetaan asettamaan päämääriä, jotta laihdutus olisi helpompaa. Toisaalta, 52 kiloa taitaa kylmiltään olla liian kova (lue: pelottava) haaste, joten lähden ehkä ensin tavoittelemaan 56:ta kiloa. Jos laihdutan puolen kilon viikkovauhtia, olisi sopivaa olettaa, että olen haasteessani viiden viikon kuluttua! Tuntuupa pitkältä ajalta. Parempi tietysti, että aloitan nyt, enkä viiden viikon kuluttua :D

Nyt aion taas kuunnella suggestion. Tämän päivän syömiset on menneet hyvin!





keskiviikko 10. elokuuta 2011

Tahdonvoimaa?


Vaakani posahti eikä enää toimi. No, ostan huomenna tai viikonloppuna uuden. Vanha olikin ruma :D.
Kokeilin pari viikkoa sitten, josko itsesuggestiosta olisi apua laihduttamisessa, mutta koko homma vähän kusi, koska olin ehkä hieman liian kiireinen kuuntelemaan nauhaa tarpeeksi usein ja toisaalta, luulen että tekstissäkin olisi hieman hiomista.



Nyt olen ajatellut kokeilla sitä uudestaan. En voi sanoa, ettei se toimi, ennen kuin olen kuunnellut sitä 2 viikkoa putkeen ilman, että olisin huomannut sillä mitään vaikutusta. Olen lomalla tämän ja ensi viikon, joten sikäli ei pitäisi olla mitään vaikeutta kuunnella sitä seuraavat 2 viikkoa vähintään kerran päivässä.

Ongelmana onkin enää, että millainen suggestio toimii minulla parhaiten? Pelkät mielikuvat minusta laihtuneena eivät tunnu toimivan. Auttaakohan jos suggestiossa sanotaan, että itsekurini paranee? Taidan kokeilla seuraavaksi sitä. Ehkä itsekuri jotain sellaista, mikä minun alitajunnalleni on oikea kirosana. Jos onnistun yhdistämään itsekurin positiivisiin mielikuviin alitajunnassani, alkaa laihduttaminenkin ehkä sujua paremmin.  Lupaan kertoa teille oliko tästä mitään iloa. Kaiken maailman "hypnoosin avulla pääsin irti tupakasta"-tarinoitahan on maailma pullollaan. Yrittänyttä ei laiteta (lue: oon epätoivoinen ja haluan laihtua keinolla millä hyvänsä)!





tiistai 9. elokuuta 2011

Päivä kaupungilla ja taidelöytöjä

Edellisessä postauksessa julistin tylsyyden laihduttajan ykkösviholliseksi. Ihan kuin todistaakseni, että en ole tylsä, vietin tämän päivän kaupungilla E:n kanssa kuin mikäkin kosmopoliitti. Aluksi kiertelimme kauppoja ihan tavallisten ostosten perässä. Sanoin aamulla, että voisimme vihdoin toteuttaa pitkään suunnitelmissa olleen reissun Ateneumiin (E ei ollut koskaan käynyt siellä). En tiedä, missä määrin E oli tästä suunnitelmasta kiinnostunut. Kuitenkin, kun matkustimme metrolla, hän näytti olevan poikkeuksellisen kiinnostunut kaikesta tilataiteesta metrotunneleissa. "Tässä olis nyt sitä taidetta", hän esitteli minulle. Nauroin hänelle, mutta samalla tulkitsin tämän niin, että hän yritti osoittaa minulle taidemuseon olevan turhanaikainen vierailukohde. Söimme italialaisessa ravintolassa (tyydyin lohisalaattiin, mutta repsahdin pieneen leipäpalaan sekä maistoin vähän lasagnea), missä vaiheessa olin jo unohtanut koko Ateneumin, ja kysyin lähdemmekö jo kotiin. E oli sitten kuitenkin ainakin jossain määrin halukas käymään taidemuseossa, koska hän totesi sen olleen koko reissun idea, ja sinne sitten lähdettiinkin.

Gustav Klimt - The Virgin

Ateneumissa oli minulle hyvin vähän yllätyksiä, koska olin nähnyt näyttelyn jo aikaisemmin. Huomasin tosin, että siinä missä itse rakastan abstraktia taidetta, E ei ymmärtänyt sen päälle lainkaan. Kun sanoin pitäväni  jostain tietystä teoksesta, E sanoi huumorilla, että voi maalata minulle yhtä hienon.

Gustav Klimt - The Three Ages of Woman


Parasta oli kun tein löytöjä Ateneum shopissa kierroksen päätteeksi: löysin 24:n postikortin kokoelman Gustav Klimtin taideteoksista 9,5€:lla sekä vaaleanpunaisen helmipunossormuksen 3,5€:lla. Onnellisena löydöistäni teippasin heti kotona osan postikorteista muun taiteen jatkoksi koristamaan kylpyhuonettani.

Dieetin kannalta päivä oli aika plus miinus nolla, pysyin ravintolaa lukuun ottamatta pläänissä, mutta taisin kuitenkin syödä liikaa määrällisesti. Ainakin mieleni kuitenkin virkistyi hieman! Alan myös pikkuhiljaa parantua kuolemantaudistani (onhan tässä jo viikko sairastettu), joten kohta vois jo harkita jotain liikuntaa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Only boring people are bored

Ihminen voi syödä monesta syystä. Nälkäänsä, iloonsa, suruunsa, ahdistukseensa. Toisinaan myös tylsyyteensä, silloin kun ei ole muutakaan tekemistä, tai se mitä pitäisi tehdä, ei oikeastaan huvita.

Minulle tällaisia hetkiä on tullut vastaan lukemattomia, myös tänä kesänä. Kyse ei ole ainoastaan tylsyydestä, vaan siitä, että pitäisi tehdä jotain, ehkä liiankin monta asiaa, mutta mikään niistä ei oikein huvita. Samalla kun "järkevä minä" miettii, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä (kun ei oikein jaksaisi tehdä mitään, mitä pitäisi tehdä), alitajunta on jo löytänyt ratkaisun, ja sitten olenkin jo jääkaapilla tai natustelen kaapin pohjalla olevia suolapähkinöitä, vaikka näläntunteesta ei ole tietoakaan. Miten tällaista vastaan voi taistella?

Usein tällaisina hetkinä huomaan, että elämäni on hieman tuuliajolla. Minulla ei oikein ole selkeää kuvaa siitä, miksi haluaisin tehdä niitä asioita, joita olen suunnitellut tekeväni. Motivaatio on hukassa. Kun muutama viikko sitten tajusin yhden tällaisen hetken sabotoivan dieettiäni, päätin, että asialle on tehtävä jotain. Päädyin siihen, että tärkeintä loppuenlopuksi on priorisoiti ja aivojen aktivointi. Esimerkiksi näin:

- Mieti realistisesti, mitä ehdit yhden päivän aikana tehdä ja valitse sitten niistä useista asioista, joita olit suunnitellut tekeväsi, ne, jotka haluat eniten toteuttaa. Varaa aikaa paitsi syömiselle, myös tv:n katselulle tai tietokoneella hengailulle, näin sinun ei tarvitse tehdä niitä "salaa" eli silloin kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta. Hallinnan tunne lisääntyy. Kun sinulla on selvä suunnitelma siitä, mitä teet nyt ja mitä teet sen jälkeen, sinun on helpompi keskittyä siihen mitä olet tekemässä, etkä ajattele liikaa ruokaa.



- Käytä apunasi mielikuvia: Jos sinun täytyy siivota, kuvittele olevasi 50-luvun amerikkalainen kotirouva, jos menet salille, kuvittele että olet pop-tähti, jota personal trainel-tsemppaa vieressä. Mielikuvat saavat sinut näkemään tylsät asiat uudessa valossa.



- Mikäli kaikki tavalliset asiat kyllästyttävät sinua, on aika tehdä jotain, mitä et ole pitkään aikaan tai koskaan ennen tehnyt: käy taidenäyttelyssä, jota et ole nähnyt, mene oudonnimiselle jumppatunnille,  soita kaverille, jonka kanssa et ole pitkään aikaan puhunut, käy kirpputorilla penkomassa tai ala suunnitella lomamatkaa jonnekin kauas omista ympyröistäsi. Älä pakota itseäsi tylsyyteen! Mikäli et anna itsellesi mahdollisuutta tehdä mitään uutta ja hauskaa, vaan pakotat itsesi tekemään vastenmielisiä ja pitkästyttäviä asioita, alat ennen pitkää turruttaa itseäsi ruoalla ja sabotoit dieettisi. Pienetkin asiat saattavat tuulettaa mieltä: esimerkiksi se, että meikkaa eri tavalla tai käy lähikioskilla ostamassa muutaman rivin lottoa (ja sen jälkeen miettii, että mitä tekisi rahoilla jos voittaisi).


Mitä mieltä olette? Itselleni nämä niksit ovat toimineet suhteellisen hyvin.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

The new plan

Olen nyt päättänyt alkaa noudattaa uutta ruokasuunnitelmaa, jotta pääsisin taas laihduttamisen "makuun". Suunnitelmani saattaa näyttää vähän oudolta, koska olen lähinnä rajoittanut siinä niitä ruoka-aineita, joita minun on vaikea syödä kohtuudella. Koska karppaaminen onnistuu jo nyt ilman ongelmia, en ole kokenut tarvetta erikseen listata kaikkia hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita. Ne ovat automaattisesti kielletty.

Laatimallani suunnitelmalla yritän tottua syömään super terveellisesti ilman, että kokisin suunnitelmaa liian ahdistavaksi. Siksi en aio laskea kaloreita. Koen tärkeäksi myös sen, että minulla on ruokia, joita voin syödä ilman rajoitusta, sillä pystyn yleensä mieliteon iskiessä välttämään herkuttelun syömällä jotakin ei-herkku-ruokaa. Näin toivottavasti pääsen eroon myös ahmimisesta/ylensyömisestä. Jos pystyn siirtymään "ylensyömään" ei-herkku-ruokia, pystyn myös ehkä pikkuhiljaa luopumaan tavasta kokonaan.


UUDET SÄÄNNÖT

ruokavalio on vähähiilihydraattinen, eikä sisällä lainkaan sokereita (paitsi marjoista ja hedelmistä)

Yhden päivän aikana saan syödä:
maksimissaan 1 rkl siemeniä
maksimissaan 1 rkl pähkinöitä tai 2 tl pähkinävoita
arkipäivänä syödyssä juustossa saa olla enintään 10% rasvaa, tai sen tulee olla osana salaattia työpaikkaruokalassa tai ravintolassa (jossa juuston rasvaprosenttia ei voi itse valita)
salaattiin saa laittaa maksimissaan 1 rkl salaatinkastiketta tai kotona  kermaviilikastiketta rajoituksetta (sen verran kuin mieli tekee)
itsetehtyjä herkkuja saa syödä enintään kerran päivässä
hedelmiä saa syödä vain kerran päivässä, (marjojen tai kasvisten syömiselle ei rajoituksia)
kananmunia maksimissaan 3 päivässä, jos määrä meinaa ylittyä, siirryttävä pelkkiin valkuaisiin.
perunaa, pastaa tai riisiä enintään desilitra päivässä

Rajoituksetta saan syödä:
maustamatonta jogurttia ja maitorahkaa
marjoja ja kasviksia
vähärasvaista lihaa tai kalaa
kermaviilikastiketta
vähärasvaista juustoa
karppinen-leipää

Kerran viikossa, herkuttelupäivänä, saa syödä:
pekonia
rasvaista juustoa
pussin suolapähkinöitä/pähkinöitä (ei tietenkään mitään kuorrutetta...)
alkoholia

Muita rajoituksia:
Päivän aikana saa syödä enintään 5 kertaa

Täytyy varmaan yrittää ladata puhelimeen joku sovellus, jonka avulla voisin helposti vahtia mitä olen jo syönyt ja mitä on vielä syömättä. Onko kellään vinkkejä? Toistaiseksi multa löytyy pelkkä kaloreidenlaskemis-sovellus.

lauantai 6. elokuuta 2011

I'm back!

Rakkaat lukijat,
Olen nyt pitänyt vähän taukoa. Hyvä niin, koska minulla ei juuri olisikaan ollut mitään kauhean hauskaa kirjoitettavaa, edellinen postaus kiteyttää aika hyvin millaiset fiilikset minulla alkuviikosta oli.

Tuntuu hyvältä, että sain surtua kummisetäni kuolemaa jo heti alkuviikosta, kun sain kuulla uutisen. Tiesin hänen olevan kuolemansairas, mutta tavatessani hänet viimeksi, en olisi arvannut, että se oli viimeinen kerta. Sanoimme kuitenkin lämpimät hyvästit, enkä ikinä unohda sitä hetkeä, joten se ei onneksi jäänyt kaihertamaan minua. Lisäksi olen tyytyväinen, ettei hän ehtinyt olla sairaalassa kovinkaan monta päivää. Hän ei koskaan lakannut taistelemasta ja tuntuu hyvältä tietää, että vaikkei hän varsinaisesti kuolemaa voittanutkaan, se ei koskaan nujertanut hänen mielialaansa.

Olen edelleen kipeä, mutta muuten asiat ovat jo paremmin. Eilen, perjantaina, olin saikulla, ja vaikka maanantaista torstaihin koulutuksessa lusiminen kipeänä olikin kamalaa, niin onpahan nyt sekin kurssi sitten suoritettu ja voin siirtyä uusiin työtehtäviin lomani jälkeen :). Lääkäri epäili, että sairastan angiinaa, mutta labrat olivat kuitenkin negatiiviset. Sain angiinan varalta antibioottireseptin, jonka voisin hyvin jo syödä, sillä soittaessaan labravastauksia lääkäri totesi että kyse on kuitenkin bakteerin aiheuttamasta taudista (koska olen ollut kipeänä jo maanantaista lähtien), ja että voin hyvin syödä lääkkeet, vaikkei se angiinaa olekaan. Jätän ne nyt kuitenkin väliin. En tunne itseäni enää kuoleman sairaaksi, enkä halua tappaa suolistoni bakteerikantaa vain siksi, että paranisin muutamaa päivää nopeammin.

Nyt painoasiaa! Tää sairasteluviikko meni syömisten osalta ankeasti, enkä uskaltautunut vaa'alle. Ratkesin erityisesti suolapähkinöihin... Karppasin kyllä muuten, mutta kurssilla sorruin sitten ottamaan kahviautomaatista kaakaota ja lisäksi söin omasta ruokakaapistani puolikkaan paketillisen Digestive-keksejä (jotkut vanhat jämät siis). Kun E oli kylässä tunsin itseni lihavaksi, ja saatoin vain toivoa, ettei E ajatellut samoin. No, tänä aamuna sitten hetken mielijohteesta punnitsin itseni ja sain lukeman 58,4! Eikä kyse edes ollut varsinaisesta aamupainosta, vaan olin syönyt jo aamupalan ja mulla oli jo housutkin jalassa (yleensä aina punnitsen itseni alasti tai alusvaatteissa). Olin todella ilahtunut, koska mennessäni vaa'alle ajattelin vaan, "ihan sama vaikka se olis 62, annan itselleni anteeksi ja aloitan uudestaan."

58,4 tarkoittaa sitä, että en sittenkään ole onnistunut lihottamaan itseäni, vaan että kesällä pudottamani paino on kuitenkin pysynyt kohtuullisen hyvin poissa, ja olen monesta huonosta viikosta huolimatta onnistunut olemaan lihomatta. Myönnettäköön, että olen kyllä edelleen kaukana 52-kilosta, mutta jos totta puhutaan, en koskaan uskonutkaan, että se olisi ollut niin helppoa, että olisin sen suoraan kohti maalia tasaisesti posottamalla pystynyt saavuttamaan. Tuntuu, että vaikka hyvän alun jälkeen laihduttaminen on sujunut paljon huonommin, olen kuitenkin oppinut paljon tekemistäni virheistä, ja nyt 58,4 kilosta on paljon helpompi lähteä jatkamaan entistä viisaampana. Olen myös huomannut, että oma suhteeni ruokaan on paljon monimutkaisempi kuin luulinkaan! Onneksi minulla on kuitenkin paljon aikaa etsiä ratkaisuja ja pikku hiljaa oppia oma tapani hallita painoani. Lukijat huomio! Omia mielipiteitä ja neuvoja saa esittää! Niin, ja muuten, lupaan jatkossa kirjoittaa enemmän laihduttamisesta ja märehtiä vähemmän muita asioita. Valitettavasti ongelmat laihduttamisessa ovat heijastuneet myös siihen, että olen kirjoittanut vähemmän itse laihduttamisesta. Mielessä on kuitenkin jo monta laihdutusaiheista kirjoitusta, jossa aion kertoa, millaisia ongelmia olen laihduttamisessasi kohdannut, ja mitä olen päättänyt tehdä ongelmien ratkaisemiseksi (tai mitä olenkin jo tehnyt).

Sokerina pohjalla juhlin jotain, mikä ilahdutti minua jo viime viikon sunnuntaina, mutta joka jäi muiden vastoinkäymisten jalkoihin ja siksi kirjoitan tästä vasta nyt. Sain ensimmäisen tunnustukseni Takkuselta!


Kiitos <3. Tämä tekee "paluustani" entistäkin makeamman :)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kenelle voin valittaa...?

...siitä, ettei mun elämässä ennen kukaan oikeasti kuollut, mutta että tänä vuonna jouduin ensin hyvästelemään vaarini ja nyt vielä kummisetäni?
...siitä, että olen kipeä ja mun olo on kamala, mutta en voi olla kotona saikulla, koska mulla on yks kurssi, joka mun on pakko käydä, että voin siirtyä uusiin työtehtäviin?
...siitä, et mun poikaystävä ei kaipaa mua tarpeeksi?
...siitä, et tunnen oloni niin lihavaksi, etten voi mennä vaa'alle, koska pelkään, että masentuisin vaan lisää?
...siitä, et oon vaan tämmönen valittava akka, enkä kestä edes itse itseäni?

Kipeänä olo on pahinta mitä tiedän... Tän on pakko loppua nyt.

maanantai 1. elokuuta 2011

Pahoittelen hiljaisuutta

Valitan hiljaisuutta. Sain kuulla, että eräs minulle tärkeä ihminen on kuollut. Olen saanut flunssan ja olen kuolemanväsynyt. En ole oikein saanut nukuttua. Katsotaan milloin taas kirjoitan lisää.