Enhän MINÄ laihduta, haha!

Olin eilen koko aamupäivän aika masentunut.Itkuinen. Mieliala yhtä harmaa kuin sää. BLAAH. Mietin vaan E:stä eroamista, ja miten sen tekisin (okei tästähän tuli ainakin hyvä mieli?). Muutenkin, suutuin mun tietokoneelle (joka meni vähän jumiin), niin että aloin itkeä hillittömästi. GREAT. 

Olen alkanut ajatella tommoisina hetkinä, että kyse nyt on vain aivokemiasta, ei niinkään siitä, että mun elämässä olisi oikeasti joku asia pahasti pielessä.  Menin kuntosalille, sillä urheiluahan suositellaan aina vastalääkkeeksi masennukseen. Tuntui, että siitä olikin apua. Jei! Onneksi illalla mulla oli kavereita kylässä, ja se oli kyllä niin mukavaa, että koko masennusasia unohtui. Masennushetkenä on vain pakko sanoa itselleen, että odota hetki, kyllä tämä olo kohta menee ohi.

E oli täällä aamulla, joten en kehdannut punnita itseäni heti herättyäni (jos hän vaikka olisi huomannut), joten punnitsin itseni vasta aamiaisen jälkeen. Sain lukemaksi silti 56,7, eli alle 57 kg! Jei! Ehkäpä mun  aamupainokin alkaa kohta lähestyä  56,5:n toistaiseksi saavuttamattomissa ollutta rajaa? Nyt tuntuu, että todella saan energiaa tästä, että edistyn! 

E ei kylläkään näköjään tajua, että laihdutan. Huomasin sen kun hän ihmetteli taas jotain seikkaa ruokavaliossani, ja mainitsin, että syön näin koska karppaan. Hänen vastauksensa oli jotakuinkin ”ymmärtäisin sen, että joku syö noin, jos yrittäisi laihduttaa”. Haha, eli minä en siis kuulu niihin ihmisiin, jotka yrittävät laihduttaa, vai? Onhan se tietysti ihan hyvä, että hän näköjään ei myöskään ajattele, että minulla olisi tarvetta laihtua. Parantaa itsetuntoa tietää se! Pidän sitä kyllä jokseenkin outona, ettei hän ole kenties ole huomannut minun laihtuneen keväästä? Hänhän on nähnyt minut alasti sekä silloin, että nyt. Viisi kiloa, ja tämä herra on siitä autuaan tietämätön? 

No jaa, vaikea sanoa, koska en ole suoraan kysynyt häneltä, onko hän huomannut mitään.  Olenhan tosin käynyt paljon kuntosalilla, joten hän saattaa ajatella, että olen vain pikkuhiljaa kiinteytynyt.  Nähtäväksi jää, että kommentoiko hän asiaa mitenkään kun tästä alan pikkuhiljaa lähestyä tavoitepainoani? Ehkä hän tajuaa sen sitten, kun voin pikkuhiljaa alkaa ostaa pienempiä vaatteita. Minulla on nimittäin itsellänikin sellainen tunne, ettei koko asiaa huomaa niin kauan kuin käytän samoja vaatteita kuin viime keväänä. Noh! Mutta nyt kun koulu alkaa ja ehkä muutaman viikon päästä saavutan jo maagisen 56:n kg:n rajapyykin, voin vihdoin ostaa uudet farkut ja muutenkin ehkä muutamia uusia vaatteita (kun en ole oikeastaan koko kesänä ostanut). Ja samalla voin vihdoin alkaa nauttia kovan työni hedelmistä :D

Tenttiin luku ei ole sujunut ihan niin hyvin kun olisin suonut, mutta vielä on vähän aikaa! Ja sitten perjantaina tentin jälkeen voinkin lähteä kauppaan ostamaan ensimmäistä tavoitepalkintoani. Vihdoin, olen sen ansainnut!!

Mutta nyt täytyykin jo kiirehtiä kuuntelemaan suggestiota, että ehdin myös lukemaan tenttiin! 

Lopuksi vähän tv-sarja thinspoa:

She's my mrs. P., that's P for Perfection...