Edistymisiä!

Aamupaino tänään: 56,7 kg. Jes! Alan siis pikkuhiljaa olla takaisin heinäkuun huippulukemissa, ilman että olisin kuitenkaan joutunut päätähuimaavassa nälässä kärvistelemään. Olen nyt päättänyt, että en (ainakaan kuukauteen) enää palaa kaloreiden laskemiseen, koska viimeksi päädyin sillä menetelmällä ennen pitkää repsahduksiin, joiden jälkeen dieetin jatkaminen olikin taas kaksin verroin vaikeampaa.

On hyvin mahdollista, että saavutan 55,X-painon jo aika pian, sillä luulen, että nyt kun olen painanut jo pidemmän aikaa, yli kuukauden verran, alle 59 kiloa, minun on nyt helpompi jatkaa, kuin jos tätä "taukoa" ei olisi ollut. Että tavallaan keho on nyt valmiimpi luopumaan kiloistaan :D.

Melkein viikko itsesuggestiota takana, ja voin sanoa, että se vaikuttaisi oikeasti toimivan! Olen etenkin nyt loppuviikosta huomannut selkeän eron siinä, kuinka usein koen ehdottomasti tarvitsevani ruokaa. Lisäksi nähdäkseni itsesuggestio on ollut tehokas siinä, että olen onnistunut vähentämään aterioiden välisiä napostelukertoja.

Vielä alkuviikosta, kun olin liikkeellä nälkäisenä kaupungilla, minun oli aivan pakko mennä ostamaan kaupasta jotain välipalaa, koska olin niin nälkäinen. Ajattelin ensin ostaa vissyä, mutta päädyinkin kuitenkin ostamaan 300kcal:n proteiinipatukan, vaikka ihan hyvin olisin päässyt kotiin syömään alle tunnissa! Tänään kun oli aika lailla sama tilanne, niin en edes alkanut miettimään, että missä olisi lähin ruokakauppa. Ihan sama, kun en kuitenkaan ollut sinne menossa, vaan jaksoin hyvin odottaa, että pääsen kotiin kunnon ruoan pariin. 

Lisäksi kaapissani olevat siemenet, pähkinät, pähkinävoi ja karppi-suklaajäätelö eivät ole myöskään olleet puoliksikaan niin suuren mielenkiinnon kohteena kuin ennen. Pystyn jopa silloin, kun mieleen tulee, että jotain vois syödä, palauttamaan mieleeni mielikuvan itsestäni laihana. Tai siis tarkoitan, että se mielikuva tulee nyt mieleeni automaattisesti, jos alan miettimään jotain herkkuja. Tämä on todella avuliasta, sillä nyt minulla on tavallaan "enemmän aikaa" pohtia, onko ok, jos syön jotain (eli miettiä olenko oikeasti nälkäinen ja paljonko oikein olen jo syönyt tänään?).  Nimittäin mielikuva itsestä laihana on todella houkutteleva! Aikaisemmin kun oli pikemminkin sellainen olo, että kävelin vain suin päin ruokakaapille kykenemättä kysymään itseltäni, oliko se pakollista. Vau, voiko suhde ruokaan olla näin ongelmaton?

Vaikuttaisi siltä, että itsesuggestio todella pystyy  antamaan ohjeita sille osalle mielestäni, joka on tavallisen arkijärjen ulottumattomissa.  Sitä täytyy vaan jaksaa kuunnella joka päivä! Suggestio lakkaa tietenkin toimimasta heti muutama päivä sen jälkeen, kun sitä lakkaa kuuntelemasta. Mutta olen ottanut itselleni sen asenteen, että kuuntelen sen joka päivä, tuli mitä tuli. Se on mulle nyt sellainen "Haluatko tätä todella? Hyvä, no kuuntele sitten suggestio!"-juttu, eli olen ottanut sen asenteen, että sen kuunteleminen on prioriteetti nro.1 mun dieetissä :). Nähtäväksi jää, miten pitkälle suggestion teho riittää (toivottavasti 52:n kiloon saakka)!

Päätin, että käyn ensi viikolla ostamassa mun 57-kilon tavoitepalkinnon eli urheiluasun (jee!), mikäli aamupaino pysyy nyt ma-ti-ke alle 57,1:n. Jos ei, ei se mitään, enköhän mä nyt hitto ennen pitkää sinne pääse, nyt kun on suggestiot ja kaikki :)