lauantai 16. heinäkuuta 2011

Valoa ja pimeää, ei siin oo mitään luonnotonta…

57,1kg.
Päädyin kinastelemaan itseni kanssa. Se meni jotenkin näin:
X: Bravo, Yelene, olet  menestyksekkäästi näännyttänyt itsesi.
Z: Jos et sattumoisin tiennyt, niin paino putoaa vain, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Oon onnistunut!
X: 57,1? Luulin et sen piti olla maanantaina 57,2kg. Sun tavoitteet vaan kovenee?
Z: Herranjumala, kyse on 100g:sta. Mun paino on vaihdellut ihan miten sattuu! Mieluummin oon kuule vaikka 56,5 maanantaina kuin 57,3. Se on pienestä kiinni, ymmärrätkö.
X: Mä tiedän mitä sä ajattelet. Toivot, että oot huomenna 57,0, jotta pääset perjantaina shoppailemaan uutta urheiluasua.
Z: Entä sitten jos toivonkin? Haluan sen asun.
X: Ja sit et voi taas moneen päivään syödä mitään, kun pelkäät että vaaka saattaa hairahtua näyttämään 57,1 tai enemmän. Ajatella! Kyllä urheiluasun takia voi olla vaikka 600 kcal per päivä. Ihan sama vaikka pyörtyisi kadulle.
Z: En oo pyörtymässä kadulle, kiitos vaan luottamuksesta.
X: Jaa et vai? Eikö muka portaissa väsytä enemmän kuin aikaisemmin? Oliko sulla muka energiaa treenaa kun olit eilen salilla? Eikö? Mistäköhän johtuu?
Z: No, enpä koskaan väittänyt et kaikki tähän liittyvä tuntuis helpolta. Mutta antaa olla sen urheiluasun kanssa. Enköhän mä sen saa viimeistään ensiviikon sunnuntaina. Sitä paitsi väsymys on kyllä eri asia kuin pyörtyminen.
X: Toivotaan et olet oikeessa.
Z: Ihan turhaan me riidellään, tiedän, et säkin haluat tätä.
X: No joo, mutta tajuat varmaan, että tää on mullekin vähän pelottavaa, kun yhtäkkiä kaikki energiatasot on vaan niin matalat.
Z: En mä tässä kuolemaa tee. Sovitaanko niin, että tästä lähtien syön yli 1000kcal päivässä.
X: No hyvä niiin. Emmä nyt niin tota laihtumista vastaan ole. Kunhan et nyt tapa ittees.
Z: Haha. Sä oot just noin dramaattinen, vaik tiiät itteki, et kaikki on hyvin.
X: Ehkä sit. Mut ensviikolla puol kiloo/viikko. Onko selvä?
Z: Joo joo.

Olin eilen kuntosalilla, enkä meinannut jaksaa tehdä mitään. Lihaksissa ei ollut alkuunkaan voimaa. Päädyin tekemään periaatteessa saman, kuin mitä olisin muutenkin tehnyt, mutta vaan paljon hitaammin. Leuat piti sit loppuen lopuks tehdä 6:n sarjoissa (yleensä 12).  Näytin mielestäni kuntosalin peilissä laihtuneelta. Vertailin itseäni muihin samaan aikaan salilla oleviin tyttöihin, ja totesin olevani heistä laihin, jos ei lasketa syömishäiriöistä tyttöä, joka näytti luurangolta (toivottavasti hän saa voimia parantua…). Noh, meitä oli siis paikalla neljä. Totesin, että sillä on minulle aika vähän väliä, minkä kokoisia muut on. Haluan olla sen kokoinen, kun haluan olla, ihan itseni takia. 

E tunnusteli aamulla kylkiluitani ja sanoi jotain että ”no tuntuupas nää selvästi sulla”. Hän on niin söötti! Hän oli aika neutraali, enemmän se oli toteamus kuin moite. Nauroin hänelle ”no, kai ne nyt tuntuu jos sä tökit niitä tollee”. Mihin hän vastasi viattomasti ”no ei ne nyt kaikilla tunnu..” Mutta se oli kuitenkin ihan mukava sananvaihto.  Sanottakoon, että E:n rasvaprosentti on jotain alle kymmenen :D. En mä nyt tiettykään sen takia laihduta, vaan mulla on muut syyt, mutta ehkä se tavallaan kauhistuttaa, kun näkee kuvia, jossa me ollaan vierekkäin, ja mä näytän jotenkin ”isolta” siihen verrattuna. Onneks se on sentään mua reippaasti pidempi, niin kontrasti ei ole niin suuri.

Mun eilinen päivä oli kyllä loistava, mutta energiaa on ollut selkeästi tavallista vähemmän. Söin aamulla ehkä noin 900kcal:n aamiaisen (ilta piti sit tsemppaa jollain 400:lla kalorilla), mut jostain syystä en kuitenkaan saanut siitä niin hirveästi energiaa. Nyt pelkästään portaita nouseminen tuntuu raskaalta. Kun olin E:n kanssa kävelyllä,  niin mun piti tsemppaa itseäni eteenpäin eri tavalla kuin ennen.  Mua ei varsinaisesti nukuta, ja oon kyllä puuhastellut jotain koko päivän, mut toi mun kuntosalikeikka oli kyllä rimanalitus.

4 kommenttia:

  1. Huih..musta ei olisi siihen, että syön todella vähän ja sit vielä liikkuisin. Mä olisin niin kärttynen et edes minä en kestäis itteäni :D

    Se on kyl totta, että saattaa häiritä jos nainen on isomman näköinen kuin mies (ei siis pituudeltaan). Mun poikaystävä on aika laiha, siitäkin syystä on hyvä, että laihdun sillä näyttää tosi tyhmältä jos nainen on läskimpi kuin mies. Oon tehnyt sellaisen diilin mun poikaystävän kans, et jos en laihdu syyskuun 4. päivä 55,0 kg:n, niin maksan hänelle 200 e. Siitä ei olla vielä sovittu, että miten mä hyödyn siitä jos onnistun! :D Mut ainakin, niin et tuntuu voittajalta.

    Toisaalta, mun mielestä miehillä pitää olla massaa. Ei siis todellakaan pidä olla sellanen bodaripelle, mut et hartiat ja selkä saa olla tukevan ja jykevän näköiset. Täällä meillä mä laihdutan ja samalla yritän tuputtaa ruokaa mun poikaystävälle..hän syö mielestäni liian vähän, ja tod. liian vähän proteiinia.

    VastaaPoista
  2. Jännä juttu, kun mainitsit ton kärttyisyyden. Koska muistin just miten kärttyinen aina ennen olin nälkäisenä. Ihan peräti siihen pisteeseen asti, että silloisen poikaystävän kanssa, meillä oli ihan yhteisymmärrys siitä, että jos oon tosi nälkäinen, niin oon todennäköisesti huonolla tuulella. Nyt vasta huomaan, että se mieliala on kadonnut (!). Vähänkö ihana huomata tämä!!! Mikään ei olis voinut kyllä olla parempi päätös kuin oikeasti _luopua_ sokerista. Good bye, forever!

    Sun tavoite onkin aikamoinen! Tokihan se on ihan mahdollista saavuttaa, onhan sinne vielä 7 viikkoa :). Mä itse laskeskelin täs et tätä vauhtia saavutan 52 syyskuun loppuun mennessä. Eli enää kymmenen viikon rutistus siis!

    VastaaPoista
  3. Kaikkeen tottuu, pääsisinpä minäkin kokonaan eroon sokerikierteestä. Steviaa ajattelin katsella ens viikolla luontaistuotekaupoista, jos sitä myytäisiin siellä vaikka "hampaidenvalkaisijana" :D Mutta hei, kiitos Stevia-postauksesta, se oli superhyödyllinen.

    Kyllä, tavoite on aika kunnianhimoinen. Voisi luulla, ainakin tähän asti sujuneen painonpudotuksen hitauden perusteella (-8.5 kg puolessa vuodessa), että ei ole kovin todennäköistä laihduttaa nyt sitten 5 kiloa 7 viikossa. Mutta katsotaan, viikko kerrallaan. Me voidaan tsempata täällä toisiamme, siitäkin saa voimaa :)

    VastaaPoista
  4. No niinpä! Kyllä se oikeasti auttaa, kun joskus ajattelee, että "ajattelepas, jos et mee nyt sinne lenkille, sit joudut kirjoittamaan blogiin, että oot vaan laiskotellut." :D Kun kaikki muutkin tsemppaa, niin itsekin täytyy :). Ja kyllähän sitä haluaakin olla reipas, aina ei vain muista, kun laiskottaa :D

    VastaaPoista