perjantai 15. heinäkuuta 2011

Break on through (to the otherside)

Tää viikko on ollut aika raskas. Motivaatiota kyllä riittää, mutta olo on ollut nuutunut, ainakin silloin kun olen yksin. Luulen, et jos olisin kotona vaan, niin pitäis aika paljon taistella, että en vain makais sängyssä (toisaalta mitään semmost en oo kyl tehnyt palattuani töistä kotiin). No, ei tää töissä istuminen paljoa enempää kuluta kaloreita, mut saan tästä sentään rahaa.
En kaipaa ruokaa erityisesti kuin hetkittäin. Syön kolme kertaa päivässä, että kyllä se verensokeri sentään kohtuullisen tasaisena pysyy.

Paino nyt: 57,5 Jee! Vaaka tosin vähän kiukutteli: mittasin neljä kertaa ja sain lukemat 57,5 ; 58,0 ; 57,5 ; 57,4, mutta kuten jo lukiossa fysiikantunnilla opetettiin, että yksi muista tuloksista selkeästi poikkeava mittaustulos on yleensä virheellinen, päätin että uskon lukemaa 57,5. Valehtelematta, en ihan varmasti jonkun yläasteen 8-luokan jälkeen oo ikinä painanut noin vähän. Tulin murrosikään aikaisin, joskus 11-vuotiaana, ja lihottuani aikuisen mittoihin joskus 12-13-vuotiaana paino on pysynyt aina jossain välillä 58-66kg. Oon niin iloinen!! Hyvästi, hyvästi, hyvästi, sokeri, 10-vuoden vankilan jälkeen sua en ole jäänyt kaipaamaan!!

Onneks näin tänään töissä yhden oikeasti kauniilla tavalla laihan tytön, ja en ollut edes kateellinen, tuli vaan tosi hyvä mieli kun katsoin häntä ja ajattelin: kohta minäkin! Siitä tuli semmoinen kiva tunne, et vaikka laihdunkin, ei musta tule mikään ällö nälkäkurki/luukasa, vaan oon silti kaunis ja normaali. Ja tietenkin vieläkin kauniimpi kuin nyt!

Juhlin tätä mun pientä voittoa laittamalla puhelimen soittoääneksi ton the Doorsin ikivanhan megahitin Break on through (to the otherside). Kukaan muu ei tiedä sen salaista merkitystä, kuin minä itse ja te, hyvät lukijani, mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä tulee sit hyvä mieli kun sen kuulen. Pienet salaisuudet on niin hauskoja!

Mutta koska tää tie laihuuteen on kuitenkin pitkä ja kivinen, oon päättänyt antaa itselleni oikeitakin lahjoja palkinnoksi onnistumisista. Anteeksi nyt muille bloggareille et kopsaan teidän idean, mutta koska rakastan lahjoja ja uskon et ei tää idea varmaan ihan hirveän uusi kuitenkaan ole, annan palaa.

A present to: Me!

57 kiloa – uusi treeniasu 30-70e. Haluan jotain kivanvärisiä vaatteita, en mustia!


Kuvan vaatteet: Nelly.com

56 kiloa – merkkifarkut, mieluitenkin kalliit 80-150e ja kireät.

55 kiloa – uusi hajuvesi (on tosin pitänyt jo kauan ostaa mutta kelpaa myös välitavoitelahjaksi)
54 kiloa – uusi nahkalaukku (arkilaukku) n. 100-200e

MAALI: 52 kiloa – 400 eurolla uusia vaatteita/kenkiä (ei nyt ehkä yhdellä shoppausreissulla, mutta pikkuhiljaa vois tällä summalla hankkia "uuden vaatekaapin")



Ehto: tavoitteessa on pysyttävä ainakin 3 peräkkäistä päivää. Rahaa siis näihin uppoaa n. 850e!! My god...  No, mut pystyn ton summan kyllä elokuun ja heinäkuun palkoista säästämään.Ja koska 52-kiloon on vielä niin pitkä matka, niin aikaa säästää on varmasti vielä syyskuussa. Tää tarkoittaa myös sitä, että ennen noita tavoitteita ei taida olla hirveästi ylimääräistä rahaa. Mut mihin mulla rahaa meniskään, kun enhän mä voi tän dieetin aikana juurikaan dokata (ja sitä paitsi mulla on yhä jäljellä syntymäpäivälahjaksi saatuja viini/kuoharipulloja), eikä täs paljoo ravintolassa huvita käydä myöskään, tai ostella mitään. Sitä paitsi jos todella laihdun, niin pakkohan mun on ostaa uusia vaatteita. Ja käyhän ne sitten mulle vuosia (en oikeastaan tykkää shoppailla, joten käytän vaatteitani pitkään).

Torstain murkinat
Aamupala: Mustikka-jogurtti –"puuro" (maustamatonta soijajogurttia, mustikoita, proteiinijauhetta, maca-jauhetta,  steviaa). Noin 250 kcal.

Lounas: Kana-kukkakaali-pata. Noin 300kcal tai vähemmän.

Päivällinen & iltapala: n. 300g salaattia + reissumies, jossa margariinia ja 2 viipaletta kalkkunaleikkeleitä. Noin 300 kcal.

Yhteensä n. 850 kcal. Kulutus n. 1600 kcal.

ps. Wau, 11 lukijaa! Tervetuloa kaikille!

3 kommenttia:

  1. Hienoja palkintoja luvassa. Pohdin vain tuota 56 kilon palkintoa, että onko ihan järkevä, jos kuitenkin meinaat vielä 4 kiloa laihtua siitä, niin kalliit farkuthan jäävät isoksi. Toki jos ne ovat oikeasti superkireät siellä 56 kilon kohdalla, niin 52 kilon kohdalla voi olla jo sopivat, mutta miksi ostaa liian pienet farkut? Tai jos ne ostaa juuri tavoitefarkuiksi, niin sitten.. :) tulipas sekava teksti, toivottavasti ymmärsit pointin.. :D

    VastaaPoista
  2. Haha, joo, tulin kyllä itse ajatelleeksi hieman samaa :D. Ajattelin ehkä, että jos ostan kireät, ne olis kyllä käyttökelpoiset siinä painovälillä 56-53, ja ehkä tietyllä tavalla myös motivois. Tietty kun maaliin pääsen, ne ei ehkä ihan muotoja nuole enää, jolloin joko myyn ne tai pienennän niitä ompelukoneella :D. No joo... oot ehkä oikeessa siinä, että rahapanostuksen noihin housuihin vois jättää alle sadan euron just tästä syystä. Mut uudet farkut on kyllä pakko saada! Kukaan ei edes huomaa, et oon laihtunut, kun nykyiset housut on niin löysiä :D :D :D... en oo siis kahteen kuukauteen mitään uusia vaatteita ostanut. Kun ja jos saavutan ton 56 ennen koulun alkua (hei nyt kun aloin miettiä, niin pakkohan mun on saavuttaa se! se olis vaan niin mahtavaa...), niin mulla on sitten edes yhdet oikeankokoiset käyttöhousut syksyksi :). Harmi et niin monet mun kivoista vaatteista menee sit joko ompelukoneen neulan alle (voi tosin olla, etten ehdi ommella) tai jonnekin myyntiin, mut tää on ehkä pienin paha täs projektis :)

    VastaaPoista