Hieno olo, oon voittaja jee :). Vaikka kaikki muu menisi päin vittua, oonpahan ainakin tässä asiassa onnistunut! Ja muulla (lue: E:llä) ei ookkaan niin väliä just nyt. Tai kunhan nyt duunini hoidan ;), niin muulla ei ole väliä. Kävin eilen naapurini kanssa lenkillä, mikä oli loistoidea, koska naapuri on poika ja hän juoksi kauheaa kyytiä. Olin kauhea riippakivi hänelle, vaikka juoksin oikeasti niin kovaa kuin pystyin. Hän juoksi koko ajan edelläni ja huuteli välillä "No niin, come on!" Ainakin jouduin puristamaan itsestäni kaikki mehut irti ja tsemppaamaan loppuun saakka.
E alkoikin kaipaamaan minua iltasella (vihdoin...), tai no, ainakin hän muisti, että olen olemassa. Kävimme maailman pitkästyttävimmän tekstiviestinvaihdon (niin E:n tyylistä!) tyyliin:
E: Mites sulla on töitä tällä viikolla?
Minä: Oon joka päivä töissä ja ke to pe on muutenkin ohjelmaa, mites sinä?
E: Mulla on muuten töitä, mutta ke ja to vapaata. Mites mökkireissu meni?
Minä: Oli tosi kiva reissu ja hyvät säät :). Meneekö meidän tapaaminen nyt hamaan tulevaisuuteen?
E: Kai sitä joku ilta vois koittaa nähdä.
Minä: No sopiiko sulle huominen? Monelta pääset?
E: Pääsen klo 21.
Minä: Ehditkö/haluutko tavata sit illalla vai ootko kiireinen?
E: Ei kai mulla sitten mitään oo.
E: Että sopii kyllä.
Minä: Ootpa innokas :(.
E: :D Sori. Mut nähääks huomenna?
Minä: No sovitaan sit se.
E: Ok, öitä.
No, ei toi ehkä ihan niin paha, ollut kuin miltä se silloin tuntui. Tekstiviestien kanssa on vähän vaikea saada käsitystä siitä, millä mielellä toinen viestejään kirjoittaa. Pitäisi ehkä soitella enemmän, mutta nykyään oon ottanut sen linjan, et jos oon yrittänyt sopia tapaamista, mut se ei sovikaan sille tai jotain, niin en oo siihen yhteydessä oma-aloitteisesti, eli että odotan, että se alkaa itse kysellä milloin voitais nähdä (ja tällöin en voi valita soittaako vai tekstaako E). Naurettavaa, että tän pitää olla tämmöstä kieroilua! Mut on mullakin ylpeyteni, en halua jahdata ketään.
Tänään edessä taas kokonainen päivä nälän näkemistä. Tietysti syön kolme kertaa päivässä, mutta kalorit on kuitenkin jäänet selkeästi alle kulutuksen. Töiden jälkeen on pakko mennä kuntosalille (olin viimeksi torstaina) ja jos silloin olen kuolemannälkäinen, niin ainoo millä voin ponnistaa on kiukku sitten. Toisaalta taas illalla on pakko syödä siten, ettei ole liian nälkäinen olo kun olen siellä E:n luona. Kun oon yksin nälkä on ihan siedettävä kaveri (ajattelen jopa joskus sen olevan semmoinen pikkunälkä-nukkehahmo, mitä se on Danio-mainoksessa), mutta jos oon toisten ihmisten seurassa, se saattaa tehdä mut hieman hermostuneeksi tai levottomaksi.
Mutta koko Pikkunälkä on niin hauska ja hellyyttävä hahmo, että miksi sille pitäisi sanoa näkemiin? Tervetuloa Pikkunälkä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti