Tiistaina näin 11:n tunnin työpäivän jälkeen ystävääni ja sen jälkeen vielä E:tä, eilen menin kuntosalille (missä olin sulkemisaikaan saakka, koska olin töiden jälkeen kotona vasta klo 19 ja piti syödäkin, minkä vuoksi olin salilla vasta 20:15), ja tänään taas pitäisi nähdä yhtä kaveriporukkaa (menee illan muutamat vapaat tunnit siihen, mutta jotain piristystä tarttenkin). Aamuisin kun lähden töihin (ulkona pitää olla viimeistään klo 7:30), täytyy aamupalan lisäksi valmistaa lounaseväät, koska minun työpaikallani lounas maksaa 7,80e (oon ollut niin laiska, et oon ottanut pelkästään kalkkunaleiketta ja tomaattia ja välipalaksi maitorahkaa). Puhumattakaan siitä, että koska tänään menen suoraan töistä sinne mun kaverille, niin tänä aamuna piti ottaa eväitä illaksi myös! Ja huomenna on heti töiden jälkeen kiire syntymäpäiväjuhliin. Täytyy siis yrittää mahduttaa lauantai-aamuun sekä pyykkäystä, kuntosali, että remontointi, koska la-iltana olen taas yhden kaverin mökillä, ja – ai niin – sinnekin pitäis leipoa jotain, jos vaikka perjantaisille synttäreille ottaisin vaan pakastimesta jotain aikaisemmin kyhäämääni karppiruokaa.
Onneksi, onneksi, onneksi sunnuntaille en ole sopinut mitään, joten heti kun pääsen kotiin kaverini mökiltä, voi omistaa koko loppupäivän opiskelulle, remontoinnille, siivoamiselle ja kuntosalille, eli itselleni!! Sit olis tietysti viisasta myös kokata jotain hyvää karppiruokaa, mistä saisin sitten eväät töihin ainakin pariksi päiväksi ensiviikolla. Mut ruoanlaitto on onneksi kivaa. Sitäpaitsi, onhan mulla koko päivä aikaa, joten ei siinä onneks mitään vaikeaa ole. Tietty olis myös hyvä siivoo, koska sit maanantaina taas on tulossa pari kaveria kylään, ja näitä kavereita onkin jo ikävä, koska kun me nähdään me ei tehdä ikinä mitään paitsi löhötään ja katotaan telkkarii :D . Tämä ajatus alkaa olla just nyt harvinaisen houkutteleva! Ai niin muute unohdin et mulha oli myös poikaystävä et varmaan sitäkin pitäis jossain välissä nähä. Onneks se on niin urpo, ettei se varmaan vielä ala kaipaa mua, vaikken ehtiskään sitä nähdä (oltiin kumminkin koko viime viikonloppu yhdessä). Thank god, yksi stressi vähemmän! (Vähänkö se oli muuten vittumaista, kun edellinen poikaystävä joskus valitti, et mul ei muka ollut tarpeeks aikaa sille).
Ja eilen kun olin siellä kuntosalilla niin mietin vaan, että miten ihmeessä voin olla niin laiska, että oon kuntosalilla ekaa kertaa tällä viikolla vasta keskiviikkona.
Kauhistelen jo nyt, että mitä ihmettä teen, kun mulla on kahden viikon loma ennen koulun alkua (olis pitänyt kysyä, voiko loman ottaa pelkkänä rahana!!). No, onneks on aina sukulaisia, joita ei ole nähnyt tarpeeksi (hyi sinua Yelene, kun näit mummia viimeksi juhannuksena!), kuntosali ja joku rästitentti, mihin pitäisi lukea. Sit vois tietty myös järjestää viime vuoden valokuvat valokuva-albumiksi ja tehdä suursiivouksen kämppään (sen mistä mä aina puhun, mut mikä ei koskaan toteudu). Ai niin ja suursiivoukseen kuuluu myös se että käyn kaikki mun vaatteet läpi ja kokoan niistä LookBookin, eli sovittelen niitä oikein ajan kanssa yhteen ja otan kuvia onnistuneista yhdistelmistä. Kauheimmat rätit voi samalla dumppaa Uffiin.
Ehkä mun kahden viikon loman aikana voisin myös vihdoin saavuttaa maagiset 56 kiloa siten, että paino myös oikeasti pysyisi sen 56:n alapuolella. Silloin painaisin 55,X. Ja elämä olisi melkein täydellistä. Melkein täydellistä! Amnamnam. Onneksi on näitä projekteja. Koska joo, mun elämä olis ihan v*tun kamalaa ja tyhjää, jos en vois koko ajan tehdä jotain, edustaa jotain, miellyttää jotakuta, suorittaa jotain tai pyrkiä johonkin. Aamen!
Kuvissa Miss United States 2010.
Sinähän oot busy lady! Tuollaista arkea minäkin kaipaan joskus. Osaan kuitenkin olla onnellinen kun olen vähemmänkin kiireinen. Meidän yhteiskunnassamme tuntuu olevan vain nykyään varsinkin kakskymppisten naisten keskuudessa kamalan tärkeää se, että on hirveen kiireinen ja jatkuva suorittaja. Tämä on mielestäni hieman valitettavaa. Pitäisi välillä pysähtyä ja elää vähemmällä ja minimalistisemmin, rakastaa ja nähdä lähimmäisiä.
VastaaPoistaOnneksi syksyllä pääsen tekemään oman alani sijaisuuksia ja suorittaa yhden kurssin loppuun et sais ne maisterin paperit käteen. Olen elänyt opintotuella ja muutamilla keikka- ja urakkatöillä koko kesän, joten aikaa on myös jäänyt opiskeluun. Mut sitä rahaa mulla on hyvin vähän, en voi kauheesti mennä mihinkään tai ostaa muuta kuin ruokaa ja maksaa laskut. Ens viikolla mulla on viikon töitä ja työpaikalle pitäis lähtee ajamaan pyörällä jo klo 6 aamulla, yay.
Niin, tää heinäkuu on nyt ehkä vauhdikkuudessaan koputellut hieman överien rajapyykkiä… Kaipa se on mulle sit mieluummin överit kuin vajarit. Ehkä mut vaan on loppuen lopuksi kasvatettu niin suorituskeskeiseksi, että olen tyytyväisimmilläni silloin, kun kalenteri on melkein täynnä ja koko ajan mennään.
VastaaPoistaSuorittamisessa ei ole mitään järkeä kylläkään, jos ei saa siitä mielihyvää! Silloin tekee vain itsensä onnettomaksi :D.
Toisaalta pysähtymiseen liittyy se vaara, että on liikaa aikaa ajatella, ja silloin alkaa harhaluuloisesti ajattelemaan, että elämästä puuttuu jotain, tai että elämä on jollain tavalla tyhjää. Kiireessä taas on se ongelma, että ihminen saattaa elää siinä illuusiossa, että on koko ajan menossa johonkin, että onni piilee jo seuraavan nurkan takana, tai että työ loppuu joskus tekemällä, mutta todellisuudessa sitä ei voi koskaan saavuttaa.
Olen valinnut sen, että elän tällä hetkellä mieluummin kiireessä ja yritän myös nauttia elämästä näin! Aina ei tietenkään ole niin loistavan kivaa, eikä toisinaan hetkeen pysty pysähtymään niin kuin olisi hyvä, mutta olen huomannut, että tällä tavoin olen suurimman osan ajasta tyytyväinen.
Toinen syy "mieluummin kiire"-ajatteluun on raha. Rakastan taloudellista vakautta, jonka työssäkäynti opiskelujen ohella (tai kesäisin täyspäiväisesti) minulle takaa. En ole shoppaushullu, mutta on mukavaa voida ostaa itselleen uudet kengät kun sellaisia tarvitsee, ja on kiva myös testailla erilaisia superfoodeja ja luomuruokatarvikkeita, joutumatta miettimään liikaa, mitä tämä kaikki kustantaa. Painaiseni olisi, että joutuisin syömään jotain lauantaimakkaraa ja makaroonia ketsupilla, vain siksi, ettei ole rahaa muuhun.
Mutta tsemppiä sullekin ensviikolle, työnteko tuo mukavasti rytmiä arkeen :)