Rentoa syömistä?

On niin paljon vaihtoehtoja, millä erilaisilla mielenhallintatekniikoilla sun muilla voisi päästä eroon ruokaongelmista, että en aina oikein tiedä, että mistä edes aloittaisin.

Viimeisenä tartuin Patrick Borgin kirjaan Rentoa painonhallintaa. En ole vielä lukenut kirjaa loppuun, mutta idea -se ettei laihduttaessa saisi kärvistellä nälässä- on tullut jo tutuksi. Olen nyt käymässä vanhempieni luona, ja täällä syömiseeni liittyy paljon muutakin kuin vatsan nälkä. Omassa kotonani minulla ei ole lainkaan herkkuja kotona, mutta täällä niitä on kaapit täynnä.

Heti alkuun olen joutunut ongelmiin Borgin sen väitteen kanssa, että itseltään ei saisi kieltää herkkuja. Olen hieman "testannut" tätä konseptia, ja valitettavasti olen lyhyen visiittini aikana ehtinyt jo syömään aika paljon pähkinöitä ja jonkin verran (n.150g) karkkia. Viimeksi kun olin täällä käymässä, en näihin herkkuihin sortunut ollenkaan.

No, en onneksi ole syönyt mitään käsittämättömiä määriä karkkia, mutta hieman tuli koko hommasta sellainen olo, että vaikka en koko karkkia edes kovasti halunnut, mun oli pakko sitä mässyttää, kun kerran oli lupa syödä. Liittyisiköhän ongelma kenties siihen, että lupa syödä on niin "uusi", että nyt sitä yhtäkkiä on "pakko toteuttaa"? En tiedä, mutta olen ajatellut antaa tälle hommalle vielä hieman lisäaikaa. Ehkäpä ongelma on siinä, että olen suhtautunut kaikkiin herkkuihin ihan mielettömän pitkään niin kielteisesti, että nyt kun yhtäkkiä saankin syödä niitä, syön niitä nimenomaan siksi, että ne tietyllä tavalla ovat mielestäni yhä kiellettyjä.

Olen ollut viime aikoina varsin stressaantunut, enkä oikein tiedä syytä. Olen huomannut sen itsestäni siinä, että suhtaudun tavallisiin arkipäivän asioihin kummallisen kireästi ja hermostuneesti, ainakin hetkittäin. Stressaantuneisuuteni on jokseenkin vaikea peittää, ja kaverinikin huomasi sen vietettyään kanssani pari tuntia (sanottakoon, että juuri nuo tunnit päivästä olin sattumoisin tavallista hermostuneempi). Olen huomannut sen myös sisäisestä puheestani. Nyt kun on lapsuudenkodissa vanhempien luona, olen tavallista rentoutuneempi, eikä minulla ole juuri kiire mihinkään, mutta arkena kotonani minulla on jatkuvasti kiire, ja silloin joudun useinkin käymään sisäistä keskusteluani hyvinkin tietoisesti yrittäen vuoroin rauhoittaa itseäni ja vuoroin hoputtaa kun meinaan myöhästyä jostain.

Tällä hetkellä elämäni suurin ongelma on -kuten melkein aina- ristiriita töideni määrän ja työntekomotivaationi kanssa. Koulujuttujen teko menee aivan liian usein siihen, että luen koulukirjaa viime tingassa, ja loppuen lopuksi en ehdi lukemaan tarpeeksi.

Jatkan näiden aisioiden kanssa kamppailua. Mikä olisi paras tapa opiskelumotivaation kasvattamiseen? Löytyisikö tähänkin jokin kirja, jonka nevoja voisin alkaa noudattaa? Auttakaa, uusavuton täällä kaipaa jälleen aimo annoksen Self Helppiä.