Mua jännittää ihan liikaa se, mitä E aikoo sanoa. Tuntuu hermostuttavalta, kuinka hitaasti se hetki raahautuu kohti mua, kuinka mun pitäis lukea koulua varten, mut en pysty.
Joo, mä oon sanonut, et mua ei haittaa, ystäviä tai rakastavaisia, either way... Mut nyt on ihan pakko myöntää, et E on jotenkin ollut niin... semmonen, emmä tiiä, lämminhenkinen nää pari päivää... Et tuntuis oudolta, miks se olis käyttäytynyt niin, jos se olis päättänyt, että ollaan kavereita? Ja tietysti, koska mä kuitenkin vielä rakastan sitä, mussa elää se pieni toivon kipinä sille, että se olisi nyt vihdoin herännyt tajuamaan, että sekin rakastaa mua.
En halua kuitenkaan mennä asioiden edelle. Kun me tavataan, mä aion vaan odottaa, että mitä hän sanoo. En halua palata siihen mitä meillä oli, siihen suhteeseen, joka perustui mun itsepetokselle ja sille, että E vain toivoi, että ratkaisu tippuisi taivaasta ja yritti pelata aikaa. Eli jos me ei nyt erota, meidän täytyy rakentaa koko tää suhde melkein nollasta, meidän molempien täytyy ihan eri tavalla edetä hitaasti ja opetella olemaan rehellisiä. No joo, opettelemista tässä riittää joka tapauksessa.
Kaikesta tästä erostressistä johtuen syömiset on menneet aika huonosti. Eilinen oli vielä kohtuullisen hallinnassa, mutta tänään kun tulin koulusta aloin stressiahmia, vaikka olin juuri syönyt lounasta. Sain tuhottua litran mansikoita, 2 palaa karppileipää, 100g maustamatonta tuorejuustoa ja palan karppimutakakkua. Huokaus. Noh, ainakin mun ahmimiset oli tällä kertaa kaikki karppiruokia. Ärsyttää vaan siksi, että haluaisin kaikesta tosta ahmimisesta eroon - syöminen ei saisi olla kiinni siitä, millainen päivä mulla on! Niin, en tiedä, tuleeko musta koskaan niin normaalia, että pystyisin siihen... Pitkään jo luulin, että tässä asiassa oltais jo menty selkeästi parempaan suuntaan, mutta nyt taas tuli takapakkia. Joudun ehkä illan sitten pärjäämään joko yhdellä maitorahkalla tai Easy Diet-pussikeitolla, riippuen nyt siitä, kumpaa tekee mieli enemmän.
Onneks enää pari päivää, ja sit tää hullunmylly on ohi ja saan toivottavasti jonkinlaisen mielenrauhan...
Hmm... pitäis kyl vielä vaan jaksaa laihduttaa... Tulis parempi mieli, eikä koko itsetunto riippuis yhdestä ihmisestä... Vaikka eihän se nytkään riipu, mutta joo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti