Tilanne E:n kanssa on aika soutamista ja huopaamista. Olin eilen sunnuntaina kohtuullisen surullinen (taas kerran) erosta, vaikka koko jutusta on jo todella pitkä aika. Illalla menin sitten E:llä käymään ja kuinka ollakaan oli todella mukavaa ja hauskaa jne.. Päätin sitten kuitenkin ennen lähtöä tunnustaa et mulla oon ollut vähän surullinen vieläkin tästä erosta. E ei osannut sanoa mitään paitsi, että piti sylissä ja silitteli ja yritti sillä tavoin lohduttaa. Kotona laitoin E:lle vielä jotain viestiä, etten oleta että hän yrittäisi korjata tilannetta, mutta että on vaikea olla ikävöimättä ihmistä, jonka kanssa on niin mukavaa. Hän vastasi, että hänestäkin on aina kiva kun nähdään ja että vieläkin aina silloin tällöin ajattelee mua tyttöystävänään, kunnes muistaa et me ollaan erottu.
Tää suo, missä mä rakastan E:tä, mutta en vain mitenkään voi ymmärtää häntä ihmisenä, syvenee entisestään. Tai no, en rakasta häntä enempää, mutta mulle tulee kaikenaikaa vain entistä vahvempi tunne etten voi käsittää sitä, miten meillä on niin kivaa yhdessä, mutta samaan aikaan hän ei kuitenkaan rakasta minua. Näin! Mutta... Sovimme E:n kanssa et yritetään vielä vähän puhua, jos tää tilanne vaikka vähän sillä helpottuisi. Niin ja joo, te varmaan ajattelette, että en tosiaan tuu tällä taktiikalla pääsemään E:stä yli... Niin varmaan ihan totta tavallaan, mutta toisaalta, ajan kanssa mun on ollut kuitenkin helpompi hyväksyä, etten ymmärrä E:tä. Ja siis sekin, että suren, on tietyllä tavalla eteenpäin vievää. Ja kolmantena, muttei vähäisimpänä, olen pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa, hyväksynyt ettei E tule koskaan rakastamaan minua siten kuin haluaisin, että hän rakastaa... (Sitähän mä tässä nimenomaan olenkin surrut). Että loppuen lopuksi on vaan sitten kuitenkin löydettävä uusi miäs... Mutta sitä ennen haluaisin kuitenkin vähän paremmin päästä yli E:stä ja selvittää asiat hänen kanssaan.
Painoasiaa! En oo uskaltanut mitata painoa just nyt. Luulen et se on noin 58kg. Loppuen lopuksi mulle kävi niin, että pidin kaksi varsin kohtuutonta syöpöttelypäivää, perjantain ja lauantain, ja nyt eilen kun oon taas ollut kotona, olen syönyt varsin nätisti ja olen myöskin hyvin luottavainen tämän uuden "dieetin" suhteen, koska mulla on vahva tunne, että tää on jotain sellaista, mitä jaksan pidempäänkin ylläpitää. Tajusin vasta "Rentoa painonhallintaa"-kirjaa hieman pidemmälle luettuani, että se "ei saa kieltäytyä kaikesta", tarkoitti enemmän sellaista ehdotonta kaiken herkuttelun täyskieltoa. En oo koskaan sellaista onnistunut ylläpitämään, joten luulen et mulla ei oo ongelmaa ton liian itseltään kieltämisen kanssa. Opin Rentoa painonhallintaa kirjasta kuitenkin kolme sellaista juttua, joihin aion jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, ja joista uskon et ne auttaa mua ylläpitämään terveelliset elämäntavat ja oppimaan pois myös syömisen ylilyönneistä (ns. repsahdukset).
1. Enemmän kasviksia! Vanha loru, mutta se on semmoinen juttu, joka mun on pakko pitää mielessä, muuten helposti määrät alkaa vähentyä. Otan tavoitteeksi, että syön kasviksia tai hedelmää jokaisella aterialla (ja joo, sallin itselleni myös hedelmät, kunhan niiden syöminen pysyy jossain 2-3 kpl/päivä). Kannattaa mieluummin syödä vaikka hieman kaloripitoisempi salaatti, kuin
jättää salaatti kokonaan syömättä. Eli jatkossa sallin itselleni
muutakin kuin sen 3% fetan ja kanan. Patrick Borg on ihan oikeassa
siinä, että ruoasta on saatava myös jonkinlaista nautintoa, pelkästään
tylsänmakuista ruokaa syövä ihminen kyllästyy ennen pitkää ja palaa
epäterveellisiin ruokailutottumuksiinsa. Eli jatkossa mulle halloumisalaattia myös :)
2. Pitää syödä vähintään puolet päivän kaloreista ennen klo 16. Ja koska mun rytmi on niin aikainen, yritän syödä 2/3 päivän kaloreista klo 16 mennessä. Onneks oon aika hyvä ottamaan eväitä mukaan, niin en joudu mitään kaupan sokerijogurtteja syömään. Ja tämä muuten toimii sikäli hyvin, että illalla ei ihan oikeasti ole niin kova nälkä :).
3. Nälkää vastaan ei saa taistella. Nälkää voi ja pitääkin yrittää tyydyttää ruuilla, jotka täyttävät, mutta eivät sisällä paljoa kaloreita (kasvikset), mutta silti pitää syödä kunnes on kylläinen, nälässä ei saa kärvistellä.
Oon kyllä sinänsä kohtuullisen ylpeä itsestäni, että mulle terveellisen ruoan syöminen ei ole mikään ongelma, ja kasviksiakin mun on tosi helppo lisätä ruokavaliooni. Ja onneksi on stevia! Niin moni ruoka, esim. maitorahka, kauralesepuuro tai sokerittomat aamiaismurot, olisi kohtuullisen tylsän makuisia, jos niihin ei pystyisi lisämään makeutta (eli steviaa). Stevia on se viimeinen juttu, mikä auttaa ylläpitämään terveelliset elintavat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti