The new beginning

Heissan...
Juu, olen vähän taukoa pitänyt blogin kirjoittamisessa. Ja niin. Koko elämä tuntuu muuttuneen siitä, millaista elämää olen elänyt koko kesän ja alkusyksyn.

Erosin E:stä jo yli viikko sitten, mutta olen silti nähnyt häntä paljon, koulussa ja koulun ulkopuolella. Ollaan oltu vaihtevasti pääosin ystäviä ja välillä ystävyys on laajentunut muuhunkin, etenkin silloin kun olen saanut itkukohtauksia tai muuten kaivannut muutakin.

Nyt olo on omalla tavallaan kevyt. Tiedän, että meidän suhde on ystäväpohjainen. Eroahdistus on tällä hetkellä kohtuullisen lievää. Olen ollut E:n kanssa niin paljon, että on tullut sellainen hyvä olo, että hei, eihän toi toinen tosta mihinkään katoa, vaikka me erottiinkin. Eikä siis tosiaan katoakaan, etenkään kun ollaan samassa koulussa vielä vuositolkulla.

Meidän välit tuntuvat olevan nyt lämpimämmät kuin ikinä, ja joo tiedän, onhan se paradoksaalista. En oikein osaa itsekään sanoa, miksi näin on. Jotenkin on tuntunut tosi hyvältä olla E:n kanssa, johtuen ehkä hieman yksinäisyydenpelosta, mutta toisaalta vahvasti myös puhtaasta viihtymisestä (meillä on kivaa). Tai ainakin kuvittelen, että siitä on kyse. Tänäänkin keksin tekosyyn käydä E:n luona koulun jälkeen - muiden katseilta piilossa - eikä E tuntunut siitä olevan ainakaan pahoillaan. Ei tapahtunut muuta erityistä kuin että lähtiessä pyysin, että hän halaisi minua, koska kukaan ei ollut halannut minua vielä tänään. Ja E otti sen heti niin kuin halusinkin, ei minään selkääntaputushalauksena vaan ihan puhtaana olet niin suloinen/ tuntuu niin hyvältä pitää susta kiinni / tuoksut niin hyvältä - halauksena, johon kuului muutama suukkokin, että jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli. E on niin suloinen. Ja onhan se harmi, ettei tästä pitkällä tähtäimellä tule mitään, mutta toisaalta, miksi elämän pitäisikään olla niin simppeliä. Ja kuitenkaan en ole oikeastaan ollut elämässäni kuin kahden miehen kanssa, että ehkä on ihan hyvä että vähän näen maailmaa ennenkuin rakastun sydänjuuriani myöten ja alan haaveilla naimisiinmenosta.

Sitten blogin pääaiheeseen eli laihduttamiseen (ollut ehkä vähän sivuroolissa viimeaikoina). Olen valitettavasti tän valtavan emotionaalisen stressin takia lihonut takaisin paljon sitä, mistä pääsin jo eroonkin. Painan nyt n. 57-58kg. Tein myös muutaman virheen, joita en aio enää toistaa, mutta lisäksi olen huomannut, että jostain syystä ahdistus E:n suhteen on jo pitkään toiminut jonkinlaisena polttomoottorina laihduttamiselleni, ja ahdistuksen purkautuminen erosuruun ja toisaalta sen jälkeinen helpotus vaikean tilanteen laukeamisesta on vähän muuttanut sitä, mistä lähtökohdasta ylipäätään laihdutan. Mutta hyvä näin, koska koko mun rakkaussuhde E:hen / E:n rakkaudenpuute mua kohtaan oli pitkällä tähtäimellä varsin kipeä ja epäterve ihmissuhde, enkä halua perustaa semmoiselle pohjalle mitään itselleni niin tärkeää asiaa kuin painonhallinta.

Jatkossa luulen, että tulen kyllästyttämään teidät sillä, ettei painoni juurikaan tipu. Noh, kun nyt vihdoin erosin E:stä ja samalla myös ainaisesta en ole tarpeeksi hyvä-tunteesta, en ehkä enää näe nykyistä painoani niin valtavan suurena ongelmana kuin aikaisemmin. Tästä syystä haluan ensisijaisesti keskittyä terveen ruokasuhteen rakentamiseen (eli tunnesyömisestä poisopetteluun) ja liikunnan ottamiseen osaksi jokapäiväistä elämääni, mieluummin kuin puhtaaseen numeroiden tavoitteluun.

Kiva huomata, että blogillani on edelleen lukijoita! Jättäkää ihmeessä kommentteja, jos tulee jotain mieleen. Mua on joskus harmittanutkin jos on tuntunut siltä, että moneen päivään ei kukaan kommentoi mitään, mutta toisaalta, oon päättänyt, että siltikin yhä kirjoitan, koska kirjoitan ehkä pääasiassa pohtiakseni elämääni, pysyäkseni motivoituneena laihdutuksen suhteen ja pitääkseni päiväkirjaa, eikä tärkeintä siksi aina ole lukijoilta saamani palaute (ja tajuan kyllä senkin, ettei suurimmalla osalla lukijoista ole aikaa / syytä jättää kommentteja, vaikka tekstin lukisivatkin). Eli yhä ajattelin kirjoittaa, ja edelleen ootte tervetulleita seuraamaan tätä hullunmyllyä jota elämäkseni kutsun. Ja muuten kiitos kaikista tähänastisista kommenteista, kyllä niitä on siis tullut paljon!