maanantai 5. syyskuuta 2011

Masennus

Eroprosessi E:stä on yhä kesken. Mua masentaa miten täydellinen se omalla tavallaan olisi ollut, jos olis kyennyt mua rakastamaan, mut ihan turha toisaalta liikaa haaveilla, koska realiteetit on mitä ne on. E pitää nyt omaa miettimisaikaansa, ja oon vähän hämmentynyt siitä, kuinka etäisiä se haluaa et me ollaan nyt tää viikko? Oltiin samalla luennolla aamulla ja mun mielestä se ei edes moikannut mua kun se käveli mun ohi.  Olkoon sitten, herra Jääsydän. Etäisyys onkin ainoa asia, mitä multa et oo vielä saanut, joten laitetaan paketti etäisyyttä heti tulemaan...

Oon kyllä edelleen täysin varma (98%:sti), että ero tästä seuraa, mutta en pääse nyt vielä oikein kunnolla suremaan, enkä voi valittaa asiasta oikein kenellekkään (tai vain parille ihmiselle), koska onhan se vielä teoriassa mahdollista, ettei me erotakaan. Toi etäisyys on kyllä semmoinen, mitä en voi sietää, että ennen pitkää E:n on pakko opetella olemaan mun seurassa ystävänä, ja tästä periaatteesta aion pitää kiinni.

Eroaminen on kuitenkin aina tosi raskasta... Muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vain odottaa, että olo paranee. Eilen oli hyvä päivä, tänään taas selkeästi huonompi. Mut tämmöstä tää on.

Paino oli aamulla 55,6, eli hyvin on pysynyt alhaalla. Tänään tekisi mieli vähän herkutella, mutta saa nyt nähdä onko tarve kuitenkaan niin iso, että siihen oikeasti ryhdyn. Vaarana täs on, että alan "hoitaa" suruani syömällä, mikä tekee mut tietenkin vaan entistä onnettomammaksi. Eli taitaa olla parempi et kiellän itseltäni kaiken.

Niin ja ostin ne tavoitelahjafarkut! En tosin vieläkään ole niin hirveän siro, kuin mitä haluaisin olla, joten en sitten viitsinyt ostaa kuin 50euron farkut, vaikka nimenomaan olin luvannut itselleni kalliit merkkifarkut. No, mut ostan ne ihanuudet sitten kun painan 52. Ostamieni farkkujen tuumakoko oli 28, eli ei mikään kovin pieni, vaikka onhan se tietysti myös farkkumerkistä kiinni. Myös 27:n tuuman farkut sain menemään jalkaan, mutta koska ne näyttivät ja tuntuivat todella epämukavan kireiltä, päätin että 28 on se millä toistaiseksi mennään. Paitakoko tosin näyttäisi nykyään olevan luokkaa XS/S, joten siinä on selkeästi tapahtunut edistystä... Laitan kuvan niistä farkuista huomenna :)

Luulen, että hieman shoppailen nyt tässä lähiaikoina, koska ehkä siten mun mieli ja itsetunto hieman paranee tän erohomman keskellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti