21,9%

Olin viikko sitten kehonkoostumusanalyysissä. Siinä ei oikeastaan mitattu kuin rasvaprosentti, mutta siitähän oikeastaan olinkin kiinnostunut. Tulokseksi sain 21,9%, mistä olin kyllä hieman ihmeissäni, sillä naisten viitearvot olivat 21-33% = normaali ja alle 21 = alhainen. Sen nyt tiesin, että rasvaprosenttini on normaali, mutta että oikein normaalin alarajalla? No joo, tietenkin olen tyytyväinen, mutta hiukka herää kysymys, että kun mittaus tehtiin elektrodeilla, että kuinka luotettava mittaus oikein on. Mutta voihan tulosta joka tapauksessa pitää ainakin suuntaa antavana.

Kävin tänään hakemassa "Rentoa painonhallintaa"-kirjan kirjastosta. Samalla kävin kirjakaupassa ihmettelemässä kaiken maailman itseapuoppaita tyyliin: "Näin tulet onnelliseksi", "Vapaudu suorittamisesta", "Kenen elämää elät?". Harkitsin vakavasti, että olisin ostanut niistä jonkun kenties jonkinlaiseksi suunnannäyttäjäksi tähän elämänvaiheeseen, jossa tarkoitus olisi hieman miettiä, millaista elämää oikein haluan elää. Valintaa tehdessäni minulle tuli kuitenkin runsauden pula. En osannut päättää mikä oppaista olisi ylitse muiden, niinpä en raatsinut lopulta ostaa yhtäkään. Yritän varmaankin lainata niistä muutaman kirjastosta, niin en ainakaan tule hassanneeksi rahaa sellaiseen oppaaseen, jonka tyyli on valovuosien päässä omasta ajattelumaailmastani.

Elän vielä tietyllä tavalla päivä kerrallaan tätä eron jälkeistä aikaa. Viime päivät ovat kylläkin menneet hyvin. En ole enää joka aamu herätessäni, kun taas muistan koko jutun, ollut sillä lailla “voi ei”, vaan oikeastaan koko asia ei ole tullut mieleeni. Eli jollain tasolla olen jo omaksunut nykyisen elämäntilanteeni osaksi ajatusmaailmaani.

Olen tässä pikkuhiljaa, päivä päivältä, myös alkanut hyväksyä E:tä sellaisena kuin hän oikeasti on. Välillä ajattelen että "hän todellakin on hölmö" tai "hän ei varmaan ikinä kasva aikuiseksi", mutta kaikki kielteisiltäkin kuulostavat ajatukset kuitenkin pikkuhiljaa auttavat minua pääsemään hänen ylitseen "rakkauden kohteena" ja auttavat minut näkemään ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, ilman vaaleanpunaisia silmälaseja, ja ilman katkeruutta siitä, ettei pystynyt koskaan todella rakastamaan minua (siten kun olisin halunnut).

Olen tänään ollut melkein koko päivän kohtuullisen huonolla tuulella, mikä taas on aiheuttanut koko joukon pohdintaa siitä, mikä ärsyttävän olon on saanut aikaan. PMS ehkä? Liika työnteko? Kyvyttömyys nauttia elämästä? Eron jälkeinen tuska? Elämän tyhjyys? No joo, välillä tuntuu, ettei noita juttuja kannata ylianalysoida. Liikunnan harrastaminen ja kunnolliset yöunet tehoavat yleensä aika nopeasti ärripurriin. Päivä kerrallaan! Nyt menen nukkumaan. Huomenna toivottavasti parempi päivä :)