Tentti ohi!

Jälleen viikko taas edellisestä kirjoituksesta! Syksyn eka tentti oli viimeviikolla ja siis thank god nyt kunnialla ohi :D. Oli tosiaan taas todella haastava jakso, ja kaiken tän eroamisjutun keskellä pelkäsin, etten pääse tentistä läpi ollenkaan. Sain onneks viimeisillä voimilla jostain puristettua tenttisuorituksen, jonka lähes varmuudella tiedän olevan läpi... Huh huh.

Eli sanottakoon, että elämässäni on ollut isompiakin huolia kuin painoasiat. Olen nyt ottanut itselleni vielä painoakin suuremmaksi ja tärkeämmäksi projektiksi  tietynlaisen itseni ja persoonallisuuteni kehittämisen. Tämä liittyy nimenomaan mun ja E:n eroon ja omiin siihen liittyviin tuntemuksiini. Mulla on just nyt sellainen olo, että haluan työstää omaa minäkuvaani ja itsetuntoani siihen suuntaan, että en tuntisi niin suurta emotionaalista riippuvuutta yhteen ihmiseen, vaan havaitsisin syvällisemmällä tasolla, että tämä on minun elämäni, ja minä teen päätökset ja minä hallitsen tilanteita, enkä putoa kuiluun ja katoa aikakirjoista vaikka olisinkin sinkku (joo, tähän projektiin liittyy siis se, etten ala seurustella kenenkään kanssa, nyt heti ainakaan).

Järkitasolla minulla ei ole tämän asian kanssa ongelmaa, mutta hyvin emotionaalisena ihmisenä minun on vaikea hyväksyä itseäni ilman vankkaa ulkoista hyväksyntää ja olen myös valitettavan allerginen muiden arvostelulle. Sinänsä paradoksaalista, että vaikka itse on itsensä pahin kriitikko, ei voi sietää muiden arvostelua? No, onhan se oikeastaan ihan järkeenkäypää - muiden kritiikin ottaa huonosti, koska itsetunto on jo muutenkin huono.

Enhän mä tietenkään kohtaa juurikaan arvostelua itseäni kohtaan, itseasiassa hämmästyn usein, kun huomaan, kuinka mukavia ja kunnioittavia ihmiset ovat minua kohtaan. Enemmänkin kyse on sellaisista asioista, että joku kaveri on luonani kylässä ja ihmettelee jotain tavaraa tai vaikkapa ruoka-ainetta. Vaikka voisin ottaa sen rennosti ja selittää asiasta huumorilla, tavaroideni kummastelu tuntuu emotionaalisesti minusta hyökkäävältä ja olen heti puolustuskannalla ja ärsyynnyn (ja sitten yritän näytellä, etten ole lainkaan ärsyyntynyt).

Painonhallinta on kyllä edelleen minulle tärkeä projekti, enkä ole sitä unohtanut, vaan olen päättänyt ottaa sen tässä osaksi tätä minäkuvan ja emotionaalisen identiteetin rakennusprojektia. Kirjoitan tästä huomenna lisää! Ja muita kuulumisia muutenkin...

Mua kirjastossa odottaakin Rentoa painonhallintaa-kirja, josta toivon, että saisin jonkinlaista rentoutta opeteltua syömisten suhteen. Vaikka kesällä laihduinkin, ja se oli todella mukava asia, en ole vieläkään täysin päässyt sellaisesta "ruoka = palkinto" -ajattelusta. Toisaalta en koe, että minulla olisi nytkään tarve kaikenaikaa laihduttaa, vaan melkeinpä riittäisi, että syömiset pysyisivät järkevinä ja paino pysyisi suunnilleen tässä missä olen nyt.  Mutta kirjoitan huomenna lisää kuulumisia, nyt menen nukkumaan ja toivotan teillekin hyvää yötä <3