Aamupaino 59,4. Kuten ennustinkin, iltapaino (60,5) oli reippaasti koholla. Nyt kun tiedän painon, voin ehkä jättää vaa'alla käymisen hetkeksi, etenkin jos ja kun syömiset sujuvat hallitusti. Tämä siksi, että tarkoitushan ei ole erityisemmin kärvistellä nälässä, ja liika painon seuraaminen saattaisi aiheuttaa kiusauksen "kiristää tahtia".
Pahin makeanhimo on lievittänyt, aivoni ovat ainakin hetkeksi lakanneet pommittamasta minua erilaisilla ideoilla siitä, mistä saan sokeria mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman herkullisessa muodossa. Great! Se alkoikin jo hieman kyllästyttämään. Välillä tietty semmoiset "entäs jälkiruoka?"-ajatukset puskee pintaan, mutta ne on nyt onneksi hieman vähentyneet. Toivotaan nyt, että tämä vaikutus kestää mahdollisimman hyvin. Tietysti kuuntelen suggestion joka päivä! Se on nähty monet kerrat että vaikutus lakkaa melkein heti kun lopetan sen kuuntelun.Olen nyt kuunnellut sitä aamuisin sillä tavalla, etten ole tehnyt rentoutumisosuutta ollenkaan, vaan olen syönyt samalla aamupalaa ja meikkaillut tms. Tämä siksi, että olen aamuisin liian väsynyt tehdäkseni rentoutusharjoitusta (nukahtaisin) ja koska kuitenkin suggestio on hyvä kuulla heti aamusta, jotta aivot tavallaan "ohjelmoituvat" uuteen päivään.
Oon ollut koko päivän duunissa tänään! Stressitaso on ollut melkoinen. Yleensä mun duuni on kohtuullisen rentoa, mutta tänään piti juosta paikasta toiseen tukka putkella. Onneksi loppuviikkona ei ole muita töitä kuin opiskelu. Opiskelu onkin ainoa asia, mitä en itsesuggestiosta huolimatta "ole alkanut tekemään", mutta ehkä nää kolme päivää on vaan olleet liian kiireisiä. Nyt kun kiireisimmät projektit ja muut duunit on hetkeksi poissa päiväjärjestyksestä, voin ehkä taas tarttua koulukirjaan hieman rauhallisemmin mielin. Toivottavasti pystyn nukkumaan ongelmitta... Yleensä nukun tosi sikeästi, mutta eilen mun aivoilla oli joku huoli-ilta, ja mun piti sit sen takia valvoa murehtimassa asioita, jotka sitkeästi putkahteli mieleen, vaikka kuinka yritin rauhoitella itseäni. Ehkä mun alitajunta oli vaan liian peloissaan.
Toivon, että pikkuhiljaa erilaiset mindfullness-tekniikat auttais mua hallitsemaan mielialojani vähän paremmin. Ruoka on pitkään ollut mulle tärkeä "mielialan säätelijä/lohduttaja". Välillä tuntuu pahalta, kun en voi niin vapaasti enää käyttää tätä keinoa. Tänäänkin oli yksi hetki töissä, kun oli äärimmäisen kireällä tuulella ja olisin vaan halunnut käydä ostamassa jotain herkkua helpottaakseni oloani. No, sorruin ostamaan kalorittoman batteryn (vaikka olenkin jossain määrin aspartaamia vastaan...). Tietenkään tämä ei nyt mikään riemuvoitto ollut ainakaan, kun miettii, mitä noi maksaa, mutta toisaalta, jo se, että rupesin siinä hetkessä miettimään miten muulla tavoin kuin ruualla voisin parantaa huonoa tuultani, oli edistystä. Huh, tää päivä oli kyllä sen verran stressaava, että toivottavasti tämmöstä ei tule vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti