Ärsyttää...

...nimittäin semmoinen asia, että oon nyt kaksi päivää syönyt ihan liikaa. Mulla on ollut ongelmia viisaudenhampaan kanssa (tulehtui) ja ostin siksi eilen itselleni Kingis light-jäätelön (kylmä jäätelö tuntui kivalta suussa). Olis vaan tuntunut liian pahalta, jos en olis saanut yhtä jäätelöä itselleni ostaa. Sitten oon myös sortunut mässäämään cashew-pähkinöitä, tänä aamuna söin viimeiset 400g:n pussista, jonka ostin sunnuntaina. Vajaat 100g/päivä on yksinkertaisesti aivan liikaa! Ärsyttää suunnattomasti, koska tää suggestiohomma lähti niin hyvin liikkeelle. Motivaatiopalkinnot pysyy nyt kuitenkin samana, koska on mulla vielä toivoa ton suggestion suhteen.

Mua on koko viikon rassannut älyttömästi se, kuinka paljon mun pitäis tehdä kouluhommia, mutta kuinka vähän oon silti saanut aikaan. Ja vaikka sitten välillä saankin tehtyä niitä, ne ehtii kuitenkin kasaantua kaiken aikaa. MÖÖÖh.

On niin kovin vaikea olla tyytyväinen itseensä. Mielialat on hieman heilahdelleet ihan siíhen pisteeseen asti, että olen ollut hiukkasen masentunut keskiviikkona ja tiistaina. Sellaista typerää epämääräistä masennusta, mistä on hankala päästä eroon. Se ei tietenkään ole omiaan lisäämään työintoani! Eilen aamulla sitten päätin, että on aika lopettaa ei-minkäään märehtiminen. Luin Maria Farmin "Apua kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta"-kirjaa, ja totesin, että minulla on liikaa tarvetta kontrolloida asioita, mikä johtaa masennukseen, kun asiat eivät menekään kuten olen suunnitellut. Pelkästään tämän asian oivaltaminen auttoi mielialaani kohoamaan selvästi. Minun täytyy opetella huomaamaan, että suurin osa ympärilläni olevista asioista (esim. sattuman määrämät asiat ja se, mitä muut ajattelee) ei ole minun  hallinnassani, ja siksi on turha liikaa pelätä ja murehtia asioita. Jo se, että voin sanoa itselleni "et voinut sille mitään, it is what it is", parantaa mielialaani, ja yritän nyt tämmöisellä pienillä kikoilla ja ajattelumalleilla vähentää ahdistusta.

Kävin E:llä kääntymässä, mutta E oli huonolla tuulella (se on harvinaista!). Ihmettelin ääneen, että johtuiko se siitä, että minun tarvitsi lainata (käyttää) hänen tulostintaan, kun omani on rikki. Hän ei juuri vastannut muuta kuin epämääräisen ein. Myöhemmin hän laittoi viestiä ja pahoitteli olleensa huonolla tuulella ja vielä vahvisti, ettei kyse ollut minun tulosteluistani. Ihmettelin kyllä vähän koko hommaa.  E on sellainen... hieman eristäytyvä ihminen ja tiedän ettei hän ole kova puhumaan omista asioistaan. Silti ärsyttää, ettei hän voi edes minulle kertoa mikä mieltä painaa. Ajattelen usein, että olen hänen paras kaverinsa... Kuka muukaan se voisi olla? Koska tiedän, ettei hän vietä aikaa kenenkään kanssa yhtä paljon kuin minun. Mutta niin, en tiedä mitä hän minusta ajattelee. Hän on niin pihalla kaikesta... :D

Mutta nyt meen kuuntelemaan itsesuggestiota. Hauskaa viikonloppua kaikille!